Sottaamisessa ei ole mitään ihailtavaa

Lauantai-iltana 7.11., isänpäivän vastaisena yönä tapahtui sellaista, jota ei Littoisissa ole aikaisemmin sattunut. Koulumme pihanpuoleinen seinä oli piirrelty kullanvärisellä spray-maalilla täyteen erilaisia kansainvälisiä merkkejä ja suomenkielisiä rivouksia. Pikkuilkeyksiä on sattunut jo pitkin syksyä, pihaa on sotkettu, avaimenreikiä täytetty ja nuotiota poltettu ja kun koulun pihalla alkoi remontti, ilkivallantekijät siirtyivät hajottamaan päiväkotia.

Toimittuani jo 7,5 vuotta opettajana Liedossa, Littoisissa, olen huomannut yhteisestä omaisuudesta piittaamattomuuden pikkuhiljaa lisääntyvän ja lisääntyvän, huipentuen nyt tähän harmittavaan ja kalliiseen sekä pienille lapsille varsin huonoksi esimerkiksi olevaan tekoon.

Koulun mahdollisuudet puuttua ilkivaltaan ovat rajalliset. Kaiken pitäisi lähteä kasvatuksesta; olemme yrittäneet juurruttaa koululaisiimme ajatusta hyvistä tavoista ja oikean ja väärän eroista, mutta olemme näköjään epäonnistuneet. Littoislaisiahan nämä tuholaiset mitä suuremmalla todennäköisyydellä ovat ja vieläpä entisiä koulumme oppilaita.

Jokainen, joka on viikolla tai viikonloppuna liikkunut iltaisin kylällä on varmasti törmännyt tähän joukkoon, joka pyörillä ja mopoilla kuljeskelee kaupan ja koulun väliä, mutta olen huomannut, että harva on rohjennut puuttua tämän porukan tekemisiin muutamaa rohkeaa lukuunottamatta, jotka ovat sitten saaneet kiitokseksi herjausta ja nuorison viholliseksi leimaamisen.

Missä ovat tämän porukan vanhemmat? Miten on mahdollista, että vielä kahden aikaan ko. yönä, koulumme liepeillä liikuskeli lähes 30 henkinen nuorisojoukko, joista osa ei varmasti ollut yli 13-vuotiaita? Ja samalla voi kysyä, miksi Lieto ei tee mitään järjestääkseen näille nuorille jonkin paremman ja valvotun kokoontumistilan, sillä sellainen varmasti ennaltaehkäisisi moista riehuntaa.

Suurin osa nuoristamme on fiksua ja varsin hyväkäytöksistä porukkaa, mutta miksei se viisaampi enemmistö tee mitään maineensa mustaajille? Ihaillaanko tällaisia sottaajia sankareina, pelätäänkö heitä vai oletteko vain välinpitämättömiä kavereittenne tekemisistä?

Ja lopuksi sinulle sottapytty, toivon todella, että luet tämän kirjeen ja ymmärrät, että ehkä hauskaksi pilaksi ajattelemasi teko pahoitti minun ja varmasti monen muunkin koulussamme työskentelevän aikuisen ja lapsen mielen. Viisaiden ja oikeiden asioiden tekeminen elämässä vaatii paljon enemmän rohkeutta kuin väärien.

Vesa Malin,
Littoisten koulun johtaja