Pakko myydä auto varkaiden tähden
En ole lotonnut enkä näin ollen tiedä juuri mitään kestolotostakaan. Minulla on ollut elämässäni satumainen onni, vaikka olen ollut nuoruudesta saakka vaikeavammainen. Olen saanut hyvän koulutuksen, hyvän asunnon, hyvän auton ja paljon hyviä ystäviä.
Olen vammaisuudestani johtuen saanut autoveronpalautusta, jonka turvin olen pystynyt autoni hankkimaan ja siihen kunnollisen radio-cd-soittimen. Tämä ei kuitenkaan ole ollut kovinkaan järkevä hankinta, koska kahdesti vuoden aikana on autoani vahingoitettu juuri radion takia.
Näiden varkauksien vuoksi olen todennut, että asuinalue, jolla Huittisissa asun, on liian rauhallinen. Poliisit ovat täällä yhtä harvinainen näky kuin aurinko menneenä kesänä. Täällä saavat "musikaaliset" konnat puuhastella kaikessa rauhassa, sillä lähin poliisi on saatavissa Kokemäeltä, minne seudun poliisikeskus on sijoitettu. Sieltä poliisien tänne saapumisajan minimi lienee 20-30 minuuttia. Sinä aikana ovat autojen kimpussa olleet surkimukset ehtineet pötkiä pakosalle.
Olen todella vihainen, mutta voimaton jouduttuani kahteen kertaan maksamaan vakuutukseni omavastuuosuuden 750 markkaa. Viimeisimmän kerran 25.10.-26.10. välisen yön jälkeen olen miettinyt, että hankinko autooni varashälyttimen vaiko jotain muuta.
Ratkaisunani voin kertoa autoa vahingoittaneille, että tulkaapa katsomaan pysäköintiruutuani. Siinä ei ole enää autoa. Olen myynyt autoni, vaikka toimenpide aiheuttaakin minulle noin 20000 markan kustannukset joutuessani palauttamaan osan saamastani autoveronpalautuksesta takaisin valtiolle.
Auton myyminen rajoittaa liikkumistani suuresti. Vammaispalvelulain perusteella saan toki 18 yhdensuuntaista matkaa kuukaudessa, mutta yhteydenpito Porissa, Tampereella tai Turussa asuviin sukulaisiin tai ystäviin jää puhelimen ja kirjeiden varaan.
Niilo Niittymaa
vammainen huittislainen
