Nuorilla on työhaluja
Mielestäni kovin vähäisesti on huomioitu viimeaikaisissa työttömyyskeskusteluissa se, miten tosiasiassa työttömiä nuoria kohdellaan. Jotkut ovat sitä mieltä, että kotona lojuvat asenneongelmaiset eivät panosta tarpeeksi työnhakuun tai heiltä puuttuu motivaatio tai he peräti ovat tyytyväisiä omaan päivärahatuloonsa sen enempiä edes yrittämättä.
Asialla voi olla myös toinenkin puoli. Käsitykseni mukaan suuri osa nuorista - noin 20-vuotiaista - kouluttaa itseään kohtalaisen paljon. Ei liene kuitenkaan mieltä kohottavaa törmätä tilanteeseen, jossa kuukausi kuukauden perään saattaa joutua keksimään itselleen lähinnä vain harrasteita.
Allekirjoittanut on törmännyt tapauksiin, joissa työnantaja ilmoittaa, että heillä ei ole aikomustakaan palkata henkilöä työvoimatoimiston kautta. Tarvittava kokemus puuttuu ja pahimmassa tapauksessa saa epäilyjä omasta motivaatiosta, syystä, ettei tähänkään mennessä ole löytänyt sopivaa työtä. Mutta kokemusta on vaikea saada ilman sitä ensimmäistä työpaikkaa...
Raaimmillaan minutkin on noteerattu vain tilastona, jossa erään suuryrityksen oli saatava tietty määrä hakijoita, että se tyydyttäisi valitsijoita.
Valitettavan moni työnantaja jättää tietonsa puolihuolimattomasti työvoimatoimiston käyttöön, ja sinne ne myös jäävät kuukausiksi sen jälkeen kun paikka on jo täytetty. Perustuukohan Suomen vapaana olevat työpaikat juuri tähän järjestelmään, jossa jopa viidennes paikoista on jo täytetty?
Omaan tilanteeseeni oli ainoa vaihtoehto oman yrityksen perustaminen. Se on vaikea tie, varsinkin nuorille, mutta jo oman tasapainoni tähden kaipaan työntekoa muutaman kuukauden etsiskelyn jälkeen.
Enkä tosiaankaan ole ainoa laatuani, opiskeluajoistani lähtien noin puolet kurssistani on jo aloittanut yritystoimen, mutta mikä pahinta, toisesta puolikkaasta melkein jokainen on työtön.
Työ kannattaa sittenkin
