Suomi 1948 -kolumni
Veli Junttila:
Kirkolliskokous tiukkana
Turun Sanomat kertoi 26.10.1948 kirkolliskokouksen edellisen päivän päätöksen: "Avioeron saaneiden kuulutusta ja vihkimistä koskevassa asiassa hyväksyttiin lopullisessa äänestyksessä 104 äänellä 7 vastaan kirkkolakiin tällainen määräys:
Avioeron saanutta henkilöä, jonka edellinen aviopuoliso on elossa, älköön vihittäkö kristilliseen avioliittoon älköönkä hänen siviiliavioliittoaan siunattako, jollei pappi katso siihen olevan erittäin painavia syitä."
Kirkolliskokous päätti myös, että "vihkiminen voi erittäin pakottavista syistä tapahtua ilman kuulutustakin, niinkuin siitä on erikseen säädetty. Tällainen vihkiminen on seuraavana sunnuntaina Jumalaa rukoillen kirkossa vahvistettava".
Kirkolliskokous oli koolla Turussa koko lokakuun 1948. Arkkipiispa Aleksi Lehtonen piti kokouksen suurimpana uudistuksena uuden kristinopin oppikirjan ns. ison katekismuksen hyväksyntää. Toinen merkittävä kysymys oli luovutettujen alueiden seurakuntien järjestäminen. Eronneiden vihkimistä koskevaa päätöstä hän piti ilahduttavan yksimielisenä.
Pastori Väinö E. Hyvönen kertoi jälkikirjoituksessa TS:ssä, että eronneiden vihkiminen on vuosikymmeniä ollut painajaisena sekä pappien että maallikkojen ajatuksissa. "Aikana, jolloin leikitään avioeroilla, kirkon on syytä antaa selvä sävel siitä, mitä tällaisesta ajatellaan. Samalla sen on sanouduttava irti siitä, että se tahtoo olla auttamassa eron saaneita uusiin avioliittoihin".
Teologian professori Markku Heikkilä toteaa, että kansankirkollisten piirien ryhdistäytyminen ei tuottanut toivottua tulosta, sillä presidentti J.K.Paasikivi torjui kirkkolain muutoksen ja yhtyi kirkolliskokouksen vähemmistön kantaan. Presidentti katsoi, ettei kirkolliskokous voi säädellä näin tiukasti avioliittoa, joka on myös yhteiskunnallinen instituutio. Eronneet on vihittävä kuten ennenkin, yleensä tietyn "karenssiajan" jälkeen. Tuo aika oli lähinnä papin omantunnon kysymys, se voi olla esimerkiksi vuosi.
Tampereen hiippakunnan tuomiokapituli oli esimerkiksi ennen mainittua kirkolliskokousta päättänyt, että miehellä ns. suru- ja odotusaika oli kuusi kuukautta avioliiton purkautumisesta sekä kuoleman että oikeuden päätöksen johdosta. Naisella odotusaika oli 6-10 kuukautta riippuen siitä oliko hän raskaana tai synnyttänyt.
Äärivasemmiston nousu sodan jälkeen koetteli monin tavoin myös kirkkoa. Yksi järkytys oli Skdl:n Johan Helon tulo Paasikiven toiseen hallitukseen opetusministeriksi, siis käsittelemään myös kirkon asioita.
Helo esittikin mm. kirkon ja valtion erottamista, mutta Paasikivi tyrmäsi ehdotuksen heti alkuunsa. Muuten kirkkopolitiikka ei professori Heikkilän mukaan radikalisoitunut. Myös Skdl:n äänestäjät arvostivat kirkkoa sen sotavuosien aikana osoittamasta yhteisvastuusta.
Kävi jopa niin, että Sdp poisti ohjelmastaan "ikivanhan" vaatimuksensa kirkon ja valtion erottamisesta. Toki kommunistien lehdissä ja vapaa-ajattelijoiden piirissä vaadittiin tuon tuostakin kirkon ja valtion eroa. Myös vaadittiin jopa hautausmaiden kunnallistamista.
Sodan jälkeen keskusteltiin myös koulujen uskonnonopetuksesta ja päädyttiin siihen, että uskonto säilyi sisällöltään tunnustuksellisena oppiaineena kansakouluissa, mutta tuntimääriä vähennettiin hieman.
Heikkilän mukaan 1940-luvun loppupuolella monissa seurakuntakertomuksissa kannettiin huolta siitä, että sodan aikana ilmennyt elävä uskonnollisuus oli alkanut hävitä. Kuitenkin tilastot kertovat jumalanpalveluksiin osallistumisen ja ehtoollisella käyntien lisääntyneen.
Asevelipapit olivat sodan jälkeen omaksuneet ns. sosiaalisen kansankirkkotulkinnan. Se aiheutti herätysliikkeiden piirissä arvostelua kirkon maallistumisesta.
Aseveljien toiminta johti monien seurakuntien työmuotojen uudistumiseen. Esimerkiksi nuorisotyötä ja diakoniaa oli ennen sotia hoidettu yhdistyspohjaisena. Nyt niistä tuli seurakuntien vakinaisia työmuotoja palkattuine työntekijöineen.
Kirkko ja yhteiskunta ottivat enemmän vastuuta nuorisosta. Kunnallisten ja seurakunnallisten nuorisotyöntekijöiden koulutus aloitettiin samanaikaisesti. Sosiaalinen vastuuntunto johti myös kirkollisen perheasianneuvonnan aloittamiseen suurimmista kaupungeista alkaen.
Kirjoittaja Veli Junttila on Turun Sanomien toimittaja.
