Ari Valjakan kolumni:
Tietoa tulevaisuudesta
Tiedosta ei ole pulaa tulevaisuuden suunnittelussa. Pulmana on tiedon tulva, selvitykset, joita eri laitokset, hallintoviranomaiset ja yritykset suoltavat tuuteistaan.
Toivottavasti eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan mietinnön kakkososa Reilu ja rohkea - vastuun ja osaamisen Suomi ei jää lukemattomien selvitysten pinoihin, joita päättäjien hyllyt ovat täynnä. Tulevaisuusvaliokunta on koonnut lukemisen arvoisen täydennysosan parin vuoden takaiselle Suomi ja Euroopan tulevaisuus -mietinnölle. Työn laadun takaa sitä johtanut professori Martti Tiuri, jolla itsellään on 70 vuoden kokemus tulevaisuudesta.
Aineisto jakautuu viiteen osa-alueeseen: arvot politiikassa ja politiikan kohteena, työn ja työttömyyden monet kasvot, hyvinvointiyhteiskunnan kipupisteet, kestävä kehitys sekä murrosten hallinta ja osaamisen Suomi.
Näihin valiokunta ottaa kantaa 28 lausumaehdotuksella, joista suuri osa edustaa pehmeitä arvoja. Niissä edellytetään mm., että koulutuksessa varataan riittävästi aikaa ihmisyyteen kasvuun, ryhdytään toimiin kokonaisvaltaisen elämyskasvatuksen aikaansaamiseksi, tuetaan joustavampia työn ja arjen yhteensovittamismuotoja, kehitetään ohjauskeinoja luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi, selkeytetään maataloustuen ympäristövaikuttavuutta ja tiukennetaan kalankasvatuksen lupaehtoja, jne.
Toisaalta edellytetään verotuksen taakkaa jaettavaksi ympäristö- ja energiaveroihin, pienyritystoimintaa koskevan säädöstön yksinkertaistamista, valtion ja kuntien työnjaon selkiyttämistä sekä realististen keinojen selvittämistä Kioton ilmastosopimuksen toteuttamiseksi. Ja paljon muuta, mm. sukupuolinäkökohdan huomioon ottamista tietoyhteiskunnassa tukien erityisesti naisten ja tyttöjen osallistumista teknologian kehittämiseen ja käyttöön.
Valiokunnan tarkastelukulma on laaja. Kokonaisuuksien käsittäminen edellyttää palapelin mahdollisimman monen osan yhteenliittämistä.
Kaikki liittyy yhä enemmän maailmassa kaikkeen. Syntyy vaara tempautua mukaan menestysvoimaksi miellettyyn yhden asian ylivaltaan, on se sitten raha, tieto tai äly.
Olisikin tärkeää, että joku myös eduskunnassa ihmettelee työkseen, kyselee ja kyseenalaistaa. Suomesta puuttuu monessa maassa jo pitkään toiminut tulevaisuudenministeri.
Onko hyvä elämä muutakin kuin bruttokansantuote? Luoko vain taloudellinen kasvu työtä? Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että harvat tutkijat ovat kyseenalaistaneet kasvuun perustuvaa linjaa.
Eräs epäilijöistä on ollut turkulainen kansantaloustieteilijä Urpo Kivikari. Hänen mukaansa pääomavaltainen ja pitkälle automatisoitu teollisuus ei ratkaise Suomen työllisyysongelmaa, vaikka se yltää suuriin kasvulukuihin. Kasvu ei luo työtä vaan työ kasvua.
Kivikarin mukaan jokainen ihminen on jollakin tavalla saatava töihin, koska jokainen työtä tekevä ihminen, oli millainen tumpelo tahansa, lisää kasvua omalla panoksellaan.
Mietintö tuo esimerkkejä USA:sta, jossa sosiaaliavun ehto on työn vastaanottaminen. Kukaan ei saa elinaikanaan viittä vuotta kauempaa sosiaaliapua ellei tee työtä tai opiskele.
Wisconsinissa huumeiden käyttäjien on työskenneltävä 28 tuntia viikossa esimerkiksi puistotöissä. Sama velvoite koskee yksinhuoltajaäitejä. New Yorkissa 38000 sosiaaliavun saajaa on pakotettu työskentelemään katujen siivoojina ja kunnostajina. Lopputulos, järjestyksen ja siisteyden palautuminen, on saanut laajaa kansainvälistä huomiota, todetaan mietinnössä.
Eduskunnan käymä palautekeskustelu tulevaisuuden mietinnöstä oli rakentava. Toivoa sopii, että kansanedustajat, joista monille lääninkohtainen viehekalastuslupa tai kotikylän siltarumpu on tähän saakka noussut helposti elämää suuremmaksi kysymykseksi, kykenisivät katsomaan yli huomisen ja luotsaamaan tiedon pohjalta syntyvät näkemykset viisaiksi käytännön poliittis-taloudellisiksi päätöksiksi.
Viime sunnuntaina kerroin Tammisaaren kaupunginjohtajan Stig-Ole Erikssonin joutuneen valtuustonsa arvostelemaksi, koska hän tekee paljon töitä, mutta vääriä asioita. Nimi oli oikein, mutta kaupunki väärä, Eriksson on kyläpäällikkönä Karjaalla. Pyydän anteeksi.
