kv pekka pihlanto
Aivoni ajattelevat?
Viime vuosina aivotutkimus on ollut näyttävästi esillä ja sen edustajat ovat todenneet olevansa lähellä ihmisen mielen ongelmien ratkaisua. Filosofian dosentti Jyri Puhakainen Tampereen yliopistosta moittii tätä suuntausta ja aivotutkijoiden julistamaa Aivojen vuosikymmentä kovin sanoin uudessa teoksessaan Persoonan kieltäjät. Puhakainen näkee ongelmaksi sen, että kun aivot ja mieli samaistetaan ja samalla ihmisen toiminta ymmärretään aivoprosessien tuotteeksi, ihmisen tajunnallinen ulottuvuus typistetään ja häneltä poistetaan vastuullisuus omasta elämästään.
Puhakainen esittää lukuisia esimerkkejä siitä, mihin edellä mainitun kaltainen ajattelu on pahimmillaan johtanut. Kun kerran aivot ohjaavat ihmistä, niin lähellä on päätelmä, että monet ihmisen mielen ongelmat on luokiteltava aivosairauksiksi, joihin sitten etsitään sopiva lääke. Olipa kysymys masentuneisuudesta, alkoholin liiallisesta käytöstä, väkivallasta ja rikollisuudesta, tai lievemmistä intohimoista ja pahoista tavoista, syy löydetäänkin ihmisen aivoista.
Puhakainen näkee materialistisen näkemyksen seuraukseksi sen, että tällaiseen kierteeseen joutunut ihminen ei enää näytäkään olevan itse omaa elämäänsä ohjaava vapaatahtoinen yksilö. Sen sijaan hän on holhouksen tarpeessa oleva potilas, jonka eri alojen spesialistit ottavat hoiviinsa ja vallankäyttönsä kohteeksi. Tällainen ajattelu ruokkii yleisemminkin passiivisuutta ja piittaamattomuutta, jotka näyttävät yhteiskunnassamme yleistyneen huolestuttavassa määrin: kun törmätään ihmiselämän ongelmiin - esimerkiksi koulukiusaamiseen, lasten juopotteluun, huumeiden käyttöön tai rikollisuuteen - ketään ei saisi syyllistää. Eräs tausta-ajatus saattakin olla, että aivot ja perimä meitä ohjaavat, joten olemme siis itse tavallaan syyttömiä.
Mieltäminen ja mieli viitaavat itseään ja ympäristöään ymmärtävään ihmiseen, joka elää elämäänsä persoonana ilman tarvetta mihinkään tieteellisiin selitysteorioihin. Tämän tulkinnan sivuuttaminen johtaa arkikäsitystemme kieltämiseen ja ihmisen vähättelyyn elämäänsä ohjaavana vastuullisena persoonana.
Vain jokainen ihminen itse tietää, mitä hänen mielessään liikkuu. Mikäli hänen annetaan kasvaa henkisesti täysiin mittoihin, hän myös tajuaa aidosti, mikä on tärkeää hänen elämässään.
Aivotutkija näkee tästä kaikesta vain koetilanteessa ilmeneviä aivofysiologisia ja -kemiallisia heijastumia, joiden todellista sisältöä hän ei pysty koskaan täysin tulkitsemaan. Juuri tästä syystä aivoista ei löydy ratkaisuja ihmisen ja ihmiskunnan ongelmiin - sieltä löytyy diagnooseja vain todellisiin fyysisiin aivosairauksiin.
Kirjoittaja on Turun kauppakorkeakoulun laskentatoimen professori.
