Hyvin kirjoitettu
kritiikki on herkkua
Olen useasti ihaillut Matti Lehtosen arvosteluja tämän lehden kulttuurisivuilla. Matti Lehtonen ei esitä vain kritiikkiä kritiikin vuoksi, vaan hän pystyy elävästi kuvailemaan kuulemaansa musiikkia sellaisellekin, joka ei edes kyseisessä konsertissa ole ollut läsnä. Hänen kirjoituksiaan lukiessa kaduttaa, ettei saanut olla mukana.
Musiikki sitä sen syvemmin ymmärtämättömälle tollollekin, kuten minulle avautuu Lehtosen kirjoitusten kautta elävämmäksi ja mielenkiintoiseksi maailmaksi. Hän ei lyö lyötyä tai anna ansaitsematonta arvonnousua. Hänen arvostelunsa on ankaraa, mutta lempeää. Vain asianomainen itse tietää ankaruuden laadun, Lehtosella ei ole tarvetta itseään julki tuodakseen repiä ketään julkisesti rikki.
Hänen harvinainen kykynsä saada niinkin vakavaan aiheeseen kuin klassisen musiikin arvosteluun mukaan huumoria on aivan omaa luokkaansa.
Nyt kun luin hänen aivan muita asioita käsitelleen kirjoituksensa mielipidesivulta 14.10., tuli mieleeni, että eikö lehden kannattaisi käyttää noin loistavaa sanan säilän heiluttajaa enemmänkin kirjoittajana.
Kiitos Matti Lehtonen, suomen kielen loistava käyttäjä.
Maarit Lineri