Vanhemmilla vastuu lapsistaan
Niin tämän kuin monen muunkin lehden palstoilla on viime aikoina kyselty kenelle kuuluu vastuu nuorista. Kuvaa hyvin nykyistä maailman menoa, että tällaista joudutaan edes kyselemään; ovatko jotkut vanhemmat todellakin siinä luulossa, että vastuu lapsesta siirtyy äitiysloman jälkeen jollekin yhteiskunnalliselle instanssille? Tai että kaiken tapahtuneen voi siirtää koulun tai kaveripiirin vastuulle, kun murrosikäinen nuori töpeksii tavalla tai toisella?
Lapset viedään vieraalle hoitoon jo vauvaikäisinä, kotiäitejä pidetään lähinnä loisina tai muuten vain kummallisina laiskottelijoina. Itse hoidan 4- ja 1,5-vuotiaita lapsiani "vielä" kotona ja minulta on todellakin kysytty ihan suoraan, että eikö sinulla parempaa tekemistä ole!
Minun mielestäni on vähintäänkin luonnollista, että vanhemmat itse hoitavat pienet lapsensa, ja odottelenkin innolla, koska joku asiantuntija julkisesti myöntää kotihoidon myönteisen merkityksen lapsen kehitykselle. Sen lisäksi että kotiäitiys on monelle naiselle taloudellinen mahdottomuus, on mielestäni väärin että sitä pidetään vielä yhteiskunnallisesti arveluttavana.
Vastuun kantaminen lapsesta alkaa mielestäni syntymästä; jos lapsi ei ole edes varhaislapsuuttaan saanut viettää rauhassa, on aika turhaa syytellä ketään muuta nuoren ongelmista.
Käsite nuoriso on sekin sinänsä vähän harhaanjohtava, viikonloppuisin näkee kaupungilla vielä alkuyöstä jopa vasta 11-12-vuotiaita kulkijoita. Kyllä näiden 11-15-vuotiaiden paikka on iltayhdeksän jälkeen kotona, kavereiden luona valvotuissa olosuhteissa tai korkeintaan kotipihalla. Hilluessaan yötä myöten kaupungilla lapset joutuvat liian aikaisin tekemisiin asioiden kanssa, joita he eivät kertakaikkiaan pysty hallitsemaan (alkoholi, huumeet, väkivalta, seksi).
Ei lasta saa ruveta tyrannisoimaan, järkevät säännöt pitää olla ja olisihan sekin suotavaa, että vanhemmat olisivat joskus kotona valvomassa, että näitä sääntöjä noudatetaan!
Se aika, minkä lapsi tarvitsee kasvaessaan vauvasta omat valintansa tekeväksi nuoreksi ihmiseksi, on kuitenkin suhteellisen lyhyt. Vanhemmilla pitää olla kärsivällisyyttä antaa itsensä lasten käyttöön täksi ajaksi. Se merkitsee varmasti omasta mukavuudesta tinkimistä ja sitä, että välillä pitää olla vähän kelju. Mutta tuloksena on nuori ihminen, joka erottaa oikean ja väärän ja joka ennen kaikkea pystyy seisomaan omien päätöstensä takana olivat ne sitten minkälaisia hyvänsä.
Pelastakaa lapset
