Maahanmuuttajalapsen oma
äidinkieli tarvitsee tukea
Äidinkielen opetuksen merkityksestä ja tuntimääristä on keskusteltu julkisuudessa viime aikoina. Äidinkielen asemaa on haluttu vahvistaa: onhan äidinkieli tunteen ja ajattelun kieli sekä kielellisen tietoisuuden perusta. Äidinkieliä eivät kuitenkaan ole vain suomi ja ruotsi - äidinkieli voi olla arabia, vietnam tai vaikkapa albania.
Kielivähemmistöihin kuuluvat lapset ovat kasvava ryhmä Turun ja lähialueen kouluissa ja päiväkodeissa. Koulussa vieraskieliset oppilaat saavat vapaaehtoisena aineena oman äidinkielen opetusta kaksi tuntia viikossa. Sekä Turussa että valtakunnallisesti ongelmana on tuntimäärän vähäisyys - onhan kaksi viikkotuntia vain murto-osa kaikkien oppiaineiden tuntimäärästä. Joissakin kunnissa kuten pääkaupunkiseudulla on tosin perustettu mm. kaksikielisiä luokkia (suomi ja jokin vähemmistökieli), joissa opetusta maahanmuuttajaoppilaan äidinkielellä on huomattavasti enemmän.
Turussa oman äidinkielen oppitunnit ovat yleensä myöhään iltapäivällä koulupäivän jälkeen. Oppilaat ovat väsyneitä eikä opetus riittävästi kytkeydy oppilaan muuhun koulutyöhön.
Mielestämme oman äidinkielen opetusta, sen asemaa ja toimintaedellytyksiä, pitäisi kiireellisesti parantaa. Äidinkieli tulisi nostaa oppiaineeksi oppiaineiden joukkoon, osaksi koulun opetussuunnitelmaa. Opetus tulisi pääsääntöisesti järjestää koulupäivän aikana. Tämä helpottaisi oppilaiden osallistumista opetukseen ja edistäisi myös oman äidinkielen opettajien yhteistyötä koulun muiden opettajien kanssa. Opetus hyödyntäisi kokonaisvaltaisesti oppilaan koulunkäyntiä ja rikastuttaisi kouluyhteisöä.
Oman äidinkielen opetuksen rinnalla myös muu omankielinen ohjaus ja suomi toisena kielenä -opetus ovat keskeisiä keinoja tukea maahanmuuttajalasta ja -nuorta. Kaksikielisyyttä edistävän opetuksen tulisikin alkaa jo päivähoidosta ja jatkua johdonmukaisesti koulun opetuksessa.
Turun seudulla tarvitaan nyt sekä uusia järjestelymalleja että nykyistä tehokkaampaa koordinaatiota. Näitä mm. koordinaatioon liittyviä kysymyksiä on selvitetty Turussa ulkomaalaisten vastaanoton johtoryhmän aloitteesta. Mielestämme päivähoidolla ja koulutoimella pitäisi olla keskeinen koordinaatiorooli lasten kieli- ja kulttuurikysymyksissä. Lasten omankieliset kerhot ja vapaa-ajan toiminnat voivat arvokkaalla tavalla tukea - eivät korvata - koulun ja päivähoidon äidinkielen opetusta.
Oman äidinkielen opetusta on kehitetty valtakunnallisesti, erityisesti suuremmissa kaupunkikunnissa. On aika, että myös Turku, maahanmuuttajia vastaanottavana kansainvälisenä kaupunkina, panostaa vähemmistöjen äidinkielen opetukseen sekä koulussa että varhaiskasvatuksessa. Kielellinen monimuotoisuus on rikkautta, jota kannattaa vaalia.
Monikulttuurinen päivähoito, koulu ja koti ry.
Muhammad Badawieh ja Le Thi My Dung,
oman äidinkielen opettajia
Kawa Aziz, sosiaaliohjaaja
Terhikki Mäkelä, koulutussuunnittelija
