Harvoin on länsimaisessa demokraattisessa valtiossa niin perusteellisesti vaaleissa lyöty puoluejohtaja kuin Ruotsin sosiaalidemokraattinen pääministeri Göran Persson kyennyt ilmoittamaan, että hän jatkaa hallituksessa entiseen tapaan. Ruotsin omaleimaiseen parlamentaariseen järjestelmään kuulunut kummallisuus, että sosiaalidemokraatit voivat vähemmistöhallituksellakin pitää maata vallassaan vasemmalla tai oikealla olevan apupuolueen turvin, natisee jo liitoksissaan.
Ruotsin valtiopäivävaalien tulos oli jokseenkin sellainen kuin etukäteen osattiin odottaa. Ankarassa taloudellisten leikkausten kierteessä poliittisen vetovoimansa hukanneet sosiaalidemokraatit kärsivät pitkän puoluehistoriansa murskaavimman tappion. Jyvät menivät suoraan entisten kommunistien eli vasemmistopuolueen laariin. Gudrun Schymanin johtamasta vasemmistosta epäilemättä tuleekin Perssonin hallituksen tärkein tukijalka, tosin ilman ministerinsalkkuja mutta silti vaikutusvaltainen.
Tuenhankkimisneuvotteluista tulee poikkeuksellisen vaikeat. Jos vasemmistopuolue aikoo toteuttaa edes osan vaalikampanjassaan antamistaan lupauksista voittonsa turvin, on sosiaalidemokraattien nöyrryttävä jopa peruskysymyksissään. Sitä paitsi demarit tarvitsevat hallitsemisensa tukijoukkoihin vielä muitakin vasemmistopuolueen lisäksi. Tarjolla ovat lähinnä ympäristöpuolueen vihreät, joille vaalien onnetar soi tavoitellun vaa'ankieliaseman porvarien ja vasemmiston välillä.
Ruotsin Emu-jäsenyys ainakin näyttää vaalituloksen myötä siirtyneen kauas epämääräiseen tulevaisuuteen. On vaikea kuvitella, että vasemmistopuolue, joka kampanjassaan vaati EU-jäsenyydenkin asettamista kansanäänestykseen, suostuisi tukemaan Emuun menoa.
Vaalien toinen suuri voittaja, Alf Svenssonin johtama kristillisdemokraattinen puolue, tuskin pääsee millään tavalla hyödyntämään menestystään. Perssonin ja Svenssonin välit tulehtuivat jo vaalikampanjan aikana niin pahoin, että heidän yhteistyönsä on pois laskuista.
Asemansa säilyttäneen Carl Bildtin maltillinen kokoomuskin saa tyytyä edelleen oppositiossa oloon. Bildtin suuri kansansuosio ei välity vaaleissa puolueen suosioksi, kuten ennakkoon jo oli tiedossa. Suuri ihme ei olisikaan, vaikka kunnianhimoinen Bildt vähitellen hivuttautuisi eroon poliittisesta elämästä.
Ruotsin sosiaalidemokraattien kannatus näyttää olevan laskeutumassa lähemmäksi eurooppalaista demarikannatuksen tasoa. Kenties pysyvästikin. Se merkitsee käytännössä suuren muutoksen pakkoa Ruotsin poliittisessa järjestelmässä. Todelliset kokoomushallitukset muutenkin kuin porvaririntaman lyhyinä hallituskausina tekevät tuloaan myös Ruotsiin. Tuskin kuitenkaan vielä alkavalla vaalikaudella, mutta kenties jo seuraavalla nelivuotisjaksolla sosiaalidemokraatitkin suostuvat jakamaan ministerinsalkut muiden puolueiden kanssa niin kuin on tapana yleensä tehdä monipuoluemaissa.
