Meillä on oikeus elämään

Aamuinen lehdenluku saa aikaan tutun kuvotuksen: väkivaltauutinen toisensa jälkeen. Sävähdin lyhyttä uutista kotkalaisen koulupojan murhasta. Nuorisojoukko oli surmannut diskosta palaavan pojan "erittäin raa'alla tavalla". Samassa lehdessä kerrottiin aikuisuuden kynnyksellä olevien poikien ampuneen ulkona olevia tyttöjä jalkoihin, tahallaan. Pedofiilien toiminta nostattaa raivon hyväksikäytettyjen lasten vuoksi.

Mikä saa ihmiset käyttäytymään kuin ilmestyskirjan pedot toisia kohtaan? Kyvyttömyys tuntea empatiaa ja väkivallasta nauttiminen viittaa persoonallisuuden kehityshäiriöön. Häiriintynyt ihminen imee vaikutteita väkivaltaa ja pornoa pursuavan elokuva- ja peliteollisuuden tuotteista, Internetistä ja erilaisista kulteista. Mutta olemmeko menneet liian pitkälle yrittäessämme selvittää syitä ja hoitaa niitä, jotka ovat tuottaneet toisille korvaamatonta kärsimystä? Ihminen, joka kykenee tappamaan toisen ihmisen huvikseen, on peruuttamattomasti pilalla. Seuraukset johtavat siihen, että nämä ihmishirviöt on pantava aisoihin syistä riippumatta.

Ihmisellä ei mielestäni ole valtaa päättää toisen ihmisen kuolemasta. En voi hyväksyä kuolemantuomiota, mutta en myöskään murhaa. Ratkaisuksi jää sulkea hirmuteon tehnyt loppuiäkseen rangaistuslaitokseen, mistä ei päästettäisi pois "hyvän käytöksen" vuoksi.

Entä nuorten väkivaltarikollisten vanhempien osuus? Vanhemmat ovat vastuussa lastensa kasvatuksesta ja siitä, että näillä on sellaiset olosuhteet, että he voivat kasvaa turvallisesti yhteiskuntamme jäseniksi. Varallisuudesta ja asemasta riippumatta vanhempien keinoina ovat rakkaus ja rajojen asettaminen.

Minullakin on lapsia. Rakastan heitä, annan heille aikaani ja teen parhaani kasvattaakseni heidät tasapainoisiksi, toiset huomioonottaviksi ihmisiksi. Haluan heidän saavan varttua yhteiskunnassa, jossa ihmiset kunnioittavat toisiaan sekä toistensa ja yhteistä omaisuutta. Hyvässä yhteiskunnassa on turvallista asua, käydä töissä ja koulussa, liikkua ulkona päivällä ja yöllä, elää tavallista elämää. Pienet, sairaat, vanhat ja vammaiset on hoidettava. On voitava luottaa siihen, että yhteisiä normeja noudatetaan ja normien rikkomisesta rangaistaan.

Yhteiskunta olemme me. Säätäkäämme lakeja ihmisten turvaksi, ettei tarvitse käyttää oman käden oikeutta rakkaimpiaan turvatakseen niin kuin ennen muinoin.

Kohti parempaa huomista