PÄÄKIRJOITUS MAANANTAINA 7. 9. 1998
Salzburgin kokous lähetti
odotetun viestin Moskovaan
Musiikkijuhlistaan kuuluisassa Salzburgissa viriteltiin viikonvaihteessa Euroopan unionin ulkopoliittisia soittimia. EU-maiden ulkoministerit kokoontuivat puolivuosittaiseen tapaamiseensa.
Epäviralliseen kohtaamiseen ei etukäteen kohdistunut järin suuria odotuksia. Itävaltalaisesta kaupungista ei kokouksen jälkeenkään kiirinyt uutisia, jotka yllättäisivät kuulijansa tai mullistaisivat maailmantilanteen arvioita. Sunnuntaina iltapäivällä julkistettua kannanottoa hallitsee sangen fraseologinen partituuri; Salzburgissa on hankala heiluttaa Moskovaa tai Pristinaa sitovia tahtipuikkoja.
Venäjän kriisin osalta Salzburgin julkilausumaan vaikutti olennaisesti se, että duuma äänestää pääministeristä toisen kerran vasta tänään maanantaina. EU-maiden ulkoministereiden äänenpainot olisivat kenties olleet selkeämmät, jos duuman väittely olisi pyörähtänyt askeleen eteenpäin jo ennen viikonvaihdetta.
Kiinnostavaa on, että vielä lauantai-iltana Italian Lamberto Dini viittasi hyvinkin suoraan Venäjälle myönnettävään moratorioon, maksunlykkäykseen. Kokouksen keskusteluja selvästi hallinnut Saksan Klaus Kinkel torjui tämän vaihtoehdon tuoreeltaan, eikä sitä myöskään suositella sunnuntain lopullisessa yhteisessä julkilausumassa.
EU-maiden ulkoministerit haluavat viestittää Moskovaan yksiselitteisesti, että Venäjän on löydettävä ratkaisut syviin ongelmiinsa ja että näillä näkymin unioni odottaa myös velkojen suorituksia sovituissa aikatauluissa. Julkilausuma toistaa toistamasta päästyään uudistusten välttämättömyyttä, mutta aivan oikein se sälyttää vastuun uudistusten toteuttamisesta vain ja ainoastaan Kremlin isännille ja duuman päättäjille. EU liputtaa valmiuttaan yhteistyöhön, kunhan Moskovasta kantautuu kyllin yksiselitteisiä tietoja askelista kohti vakautta.
Kosovossa EU-maiden ulkoministerit haluavat esiintyä nykyistä päättäväisemmin oikeudenmukaisen rauhan aikaansaamiseksi. Tavoite on oikea ja perusteltu, sillä eurooppalaisen panoksen tulee tässä kysymyksessä nousta samaan asemaan kuin yhdysvaltalaisten aktiivisuuden.
Venäjän ja Kosovon jälkeen Salzburgin kokouksen kolmanneksi keskeiseksi teemaksi nousi EU:n sisäisiin rakenteisiin kuuluva keskustelu ulkoministereiden roolista. Tämän keskustelun sisällölle sopii kuitenkin toivoa otollisempaa hetkeä, sillä nyt EU:n itäisten naapureiden pulmat nousivat päärooliin ja syrjäyttivät sisäisten rakenteiden arvioinnin.
Vuoden kuluttua Euroopan unionin ulkoministerit kokoontuvat toisenlaisessa ympäristössä: Saariselällä. Unionin omasta näkökulmasta olisi hedelmällisintä, jos Moskova ja Belgrad olisivat siihen mennessä asettuneet nykyistä selkeämmin kansainvälisen yhteisön tasavertaisiksi toimijoiksi. Saariselällä sopisi keskittyä rauhallisesti ja syvällisesti pohjoisen ulottuvuuden ongelmiin ja näkymiin.
