Lukijoilta

Ruotsissa etsitään henkilöistä
piristystä valtiopäivävaaleihin

Ruotsin valtiopäivävaalien loppukiri on käynnissä. Vaaleihin on aikaa kolme viikkoa. Vaalikuume ei vielä ole noussut kovinkaan korkealle.

Ensi kertaa parlamenttivaaleissa äänestää liki 400000 nuorta. Heitä on 80000 enemmän kuin viime vaaleissa. Nuorten äänet vaikuttavat. Mutta miten? on suuri kysymys. Heidän valintojaan ei ohjaa puolueuskollisuus eivätkä muut sidonnaisuudet. He voivat myös jäädä kotiin.

Lopputulokseen saattaa vaikuttaa myös vaalitavan muutos. Ruotsissa on perinteisesti käytetty ns. pitkiä listoja. Puolue asettaa ehdokkaat ja äänestäjä äänestää puoluetta. Listakärkeen sijoitetut menestyvät. Häntäpään ehdokkaat ovat joukon jatkona.

Useassa yhteydessä on meillekin haikailtu pitkiä listoja. Niitä on perusteltu muun muassa sillä, että raha ei ratkaisisi vaan poliittinen kokemus ja työ puolueessa painaisivat. Niitä on vastustettu muun muassa sillä, että valta siirtyisi äänestäjiltä puoluejärjestöille. Kompromissiakin on väliin etsitty, tuloksetta.

Syyskuun vaaleissa ruotsalaisetkin voivat äänestää myös ehdokasta. Se on mahdollisuus, ei välttämättömyys. Äänestäjä voi edelleen äänestää vain puoluetta. Malli on haettu Tanskasta.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Järjestelmä on hieman monimutkainen. Professori Olof Peterssonin tutkijaryhmän äsken julkistettujen tulosten mukaan vaihtoehto voi olla enemmän teoriaa kuin käytäntöä. Tulosten mukaan ruotsalaisten poliittinen tietämys oli heikkoa.

Äänestäjän pitää äänestää sekä puoluetta että henkilöä. Ääntenlaskussa henkilöillä on kahdeksan prosentin äänikynnys. Sen ylittäneet noteerataan.

Ruotsissa käytettiin samaa järjestelmää kolmen vuoden takaisissa eurovaaleissa. Silloin henkilöäänten määrä yllätti myönteisesti. Henkilöäänillä ei kuitenkaan ollut todellista vaikutusta vaalin lopputulokseen. Henkilöääniä keränneet olisivat tulleet muutenkin valituiksi.

Eurovaalien jälkeen Ruotsissa tutkittiin, ketkä äänestivät henkilöä. Tutkimuksen mukaan politiikasta kiinnostuneet äänestivät henkilöä. Se on ymmärrettävää, koska kiinnostus lisää myös tietoa politiikasta ja puolueista. Yllättävää ei ollut se, että demarit äänestivät useammin listaa kuin henkilöä.

Sosiaalidemokraattien asema on käynyt sitä tukalammaksi, mitä lähemmäksi vaalipäivää on tultu. Vielä viime kuussa demareita olisi äänestänyt liki 40 prosenttia äänestäjistä, mutta nyt gallupit näyttävät runsaan 35 prosentin kannatusta.

Kokoomuksellakaan ei ole hurraamista. Senkin kannatusluvut ovat pysyneet odotettua alempina. Tuorein mittaus antoi 27,5 prosenttia. Keskustapuolue on keikkunut äänikynnyksellä, mutta sen kannatus on piristynyt. Samoin kansanpuolueen ja kristillisdemokraattien kannatus on runsaassa kuudessa prosentissa.

Enemmistöön Ruotsin valtiopäivillä tarvitaan 175 kansanedustajaa. Demarien kannatus on pudonnut viime vaaleista. Siksi vähemmistöhallituksenkin toimintaedellytykset ovat heikentyneet.

Vasemmistopuolueen tuki sosiaalidemokraateille ei riitä. Nyt kysytäänkin, keiden kanssa demarit aikovat tehdä yhteistyötä? Sinipunaa Ruotsissa ei rakenneta ja porvarihallitus on puolueiden loppukirin varassa.

Tilanne on kiperä.