Kummallista puhetta
Elinikäistä oppimista ovat menneet kommentoimaan Turun yliopistosta Heikki Silvennoinen ja Pasi Tulkki (TS-STT Su 9.8. s.14). Herrat ovat tulleet tulokseen, jossa oppiminen ei saisi kuitenkaan palvella talouselämää. Varsin kummallista puhetta.
Omakohtaiseen kokemukseen perustuen voin kertoa, että minulla ei ainakaan olisi ollut omalla alallani mahdollisuutta jäädä opiskelun ulkopuolelle. Peruskoulutuksen elektroniikan alalle olen saanut 60-luvun puolivälissä, jolloin radioputket olivat vielä voimissaan ja transistori teki tuloaan. Jos olisin jäänyt lepäilemään laakereilleni, en pystyisi nyt hyödyntämään viimeisintä mikroprosessoritekniikkaa työssäni.
Perinteinen henkiseen kasvuun tähtäävä kansansivistys ei tässä tapauksessa paljon paina, mikäli aikoo pysyä talouselämän palveluksessa. Mutta jos ei, kuten Silvennoinen ja Tulkki, he voivat yhteiskunnan palveluksessa toimia toisin, jossa työn ei tarvitse olla tuottavaa eikä vastata siitä saatavaa palkkaa.
Mielestäni ne ihmiset, jotka haluavat pysyä mukana kehityksessä, kyllä opiskelevat omasta vapaasta tahdostaan ja tämäntapaiset lausunnot saattavat näiden ihmisten toiminnan kummalliseen valoon.
Ihmiset, joilla on vielä rappusia kavuttavana työssään, ovat varmasti onnellisempia kuin ne, jotka kulkevat tasamaata. Näitä rappusia voi kavuta vain oppimalla uutta. Lisäksi työssään henkisesti vireä ihminen on sitä myös vapaa aikanaan.
Kehotankin Silvennoista ja Tulkkia heräämään ja korjaamaan putkiradionsa viimeistään nyt ja kuuntelemaan mitä nyky-yhteiskunnalla on sanottavana.
EKH
Aura
