Lastensuojelu ja
"äänekkäät etujärjestöt"
Lastensuojelun Keskusliiton puheenjohtaja Seppo Lindblom vaati 19.8. Turussa (TS 20.8.) lastensuojelua yhteiskuntamme kärkikysymykseksi ja moitti "äänekkäitä etujärjestöjä". Näitä eläkesatamaan siirtyneiden talous- ja poliitikkohuippujen puheenvuoroja lukiessa tulee aina mieleen, että yhteiskuntapolitiikan avainpaikat ja suunnan määrittely pitäisi antaa yksinomaan eläkeläisten tehtäväksi. Se varmistaisi oikeudenmukaisen ja humaanin yhteiskunnan.
Ajatelkaamme vaikkapa hallitusta, jossa istuisivat nykyisin mielipitein "poliittisten häkkilintujen" Suomen ainoat vapaat miehet Harri Holkeri, Kalevi Sorsa, Jermu Laine, Johannes Virolainen, Ele Alenius jne. Kyllä se yhteiskunta olisi valoisassa pehmeydessään ja vihreydessään kuin kansallismaalareiden kuvaama sumuinen syyskesän aamu.
Yhä vakavammin miettii samaa asiaa, kun kuuntelee eläkkeellä olevia työväen- ja ay-liikkeen tekijänaisia ja -miehiä. Vapaat ihmiset näkevät todellisuuden oikeammin.
Silti olisin odottanut Seppo Lindblomilta konkreettisempaa kritiikkiä. Syrjäytynyt kun on samalla syrjäytetty, työttömät työsuhteestaan irtisanottuja, kodittomat kotinsa menettäneitä (Lindblomin hyvin tunteman kasino- ja pankkikriisin seurauksena), varattomat juuri heitä, joiden varallisuudella estettiin rikkaiden vakaan varallisuuden horjuminen. Lindblom on oikeassa todetessaan, että (työväen- ja ay-liikkeen luoma) kansankoti on vaarassa.
Ahon ja Lipposen hallitusten toteuttamien perhe- ja toimeentulotukien leikkausten seurauksena Suomeen on nyt syntynyt uutta polvea, joka on jo syntyessään syrjäytetty, työtön, varaton ja koditon.
Lindblom sanoo "äänekkäiden muskelijärjestöjen" jyräävän lasten asian. Ei kannata syyttää olemassa olevia ja toimivia etujärjestöjä siitä, että lapsiväestö supistuu. Hallitushan taluttaa keskeisiä etujärjestöjä ja niiden johtoa samassa palmikossa kuin hyvä hoitotäti lapsiaan Linnanmäellä.
Jyrki Yrttiaho
toimitsija,
Metalli 49
