Lääketieteen opiskelijana kävin oman karsinan ulkopuolella kuuntelemassa mm. tieto-opin luentoja. Se antoi inspiroivaa vaihtelua käytännölliselle lääketieteen opiskelulle. Mielilukemista tuohon aikaan oli Ludwig Wittgenstein, yksi tämän vuosisadan suurista filosofeista.
Wittgensteinilla oli kyky asettaa itsestäänselvyydet kyseenalaisiksi:
"Maailmankuvaani minulla ei ole siksi, että olen vakuuttunut sen paikkansapitävyydestä. Se on peritty tausta, jolla teen eron toden ja epätoden välillä."
"Kysymykset, jotka teemme, ja epäilyksemme riippuvat siitä, että tietyt lauseet on erotettu epäilyn ulkopuolelle - ne ovat kuin saranat, joiden varassa kysymykset ja epäilyt liikkuvat."
Tieto-opin alkeisiin kuuluu tiedon olemuksen määrittely. Arkikielessä tiedolla ja uskolla on omat merkityksensä. Uskomiseen liitetään tietynlainen subjektiivisuuden ja epävarmuuden elementti. Tieto taas on jotain objektiivista, varmaa ja pysyvää.
Tieto-opissakin tiedolta edellytetään enemmän kuin uskolta. Jos väitän tietäväni jotain, minun on uskottava siihen. Mutta tiedosta on kysymys vasta, jos väittämäni myös on totta.
Siinähän se tiedon ongelma juuri onkin. Mikä on varmasti totta? Onko sataprosenttisesti ja pysyvästi varmaa tietoa olemassakaan? Tietomme ei ole vain vajavaista vaan myös katoavaista.
Käytännön elämässä usko ja tieto usein sekoittuvat. Joka uskoo johonkin vuorenvarmasti, sanoo usein tietävänsä sen. Arka ei ole varma mistään, itsevarma uskoo tietävänsä kaiken.
Viisaan ja oppineen professorin usko näyttää tavallisen kansalaisen silmissä helposti tiedolta; vaarana on langeta auktoriteettiuskoon.
Vuosia sitten Turun Sanomat otsikoi "Professori uskoo C-vitamiiniin". Sen jälkeen tuhannet suomalaiset ovat nauttineet isoja annoksia C-vitamiinipillereitä milloin mihinkin tarpeeseen. Vuonna 1996 suomalaiset ostivat kaiken kaikkiaan vitamiineja 223 miljoonan markan arvosta.
Tänä kesänä Helsingin Sanomat kertoi brittitutkimuksesta, jonka mukaan C-vitamiini voi olla isoina annoksina terveydelle haitaksi. Suuret C-vitamiiniannokset voivat edistää syövän kehitystä. Sopivan päivittäisen annoksen C-vitamiinia saa tavallisesta monipuolisesta ruuasta.
Kirjoituksen mukaan on todettu, että vitamiinit voivat olla edullisempia ravinnosta saatuina. Esimerkiksi A-vitamiinin esiaste beetakaroteeni on osoittautunut tablettimuodossa haitalliseksi.
Aina ei tiedetä, mikä aines ravinnosta on hyödyksi. Esimerkiksi marjojen edullisuus terveydelle ei liity vain C-vitamiiniin vaan myös kuituihin ja flavonoideihin. Flavonoidien arvellaan ehkäisevän sepelvaltimotaudin ja syövän syntyä. On siis terveellisempää syödä marjoja kuin C-vitamiinitabletteja.
Jos haluaa investoida terveyteen, on parempi sijoittaa markat ruokakauppaan kuin apteekkiin. Terveellinen ruoka sisältää vitamiinit "luomu"-muodossa.
Hyviä flavonoidien lähteitä ovat juolukka, puolukka, karpalo, tyrnimarja, variksenmarja ja mustaherukka sekä sipuli. Näistä jokainen löytää itselleen sopivan "ilmaislääkkeen". Terveysmatkalle luontoon voi lähteä ilman rahaa ja Kela-korttia.
Kirjoittaja Timo Teinonen on tarvasjokelainen terveyskeskuslääkäri.
