Muistelin äskettäin vuosien takaista uutista, jonka mukaan silloisen Ruisrockin jälkeen oli juhlakenttä ollut niin täynnä särjetyistä pulloista syntyneitä lasinsiruja, että kaupungin kiinteistöviranomaiset olivat päättäneet kyntää vaarallisen lasiroskan nurmen alle piiloon. Siis kyntämällä siirrettiin pulma tulevien polvien ratkaistavaksi.
Viimeaikaisetkin Ruisrockit ovat aiheuttaneet puhtaanapitopulmia. Saman ovat tehneet turkulaiset Laiturijuhlat ja monet muut tapahtumat.
Vaikkakaan en halua nimetä itseäni ja omaa ikäluokkaani nuhteettomaksi, en voi kuitenkaan välttyä siltä vaikutelmalta, että erityisesti nuoremman polven juhlintaan liittyy lähes ilkivallalta vivahtavaa särkemisvimmaa. En muista itse osallistuneeni juhlintaan, jonka aikana olisi tahallisesti särjetty lasitavaraa tai heitelty kertakäyttömuovia taivaan tuuliin.
Miksi nuoret käyttäytyvät näin? Tässäpä olisi yhteiskuntatieteilijöille tutkimisen aihetta. Ovatko juhlijat tyytymättömiä ja ryhtyvät harmistuneina ilkivaltaisiksi? Halutaanko vimmaisella särkemisellä ja roskaamisella osoittaa mieltä yhteiskuntaa kohtaan? Emmekö ole osanneet opettaa nuorisollemme kunnollista käytöstä? Vai olenko minä väärässä enkä ymmärrä nuorempia?
Puhuttelin Turun keskiajan markkinoilla kolmen keskiaikaisiin asuihin pukeutuneen naisen joukkoa ja tiedustelin heiltä kuuluvatko he ehkä johonkin historian harrastajien ryhmään tai johonkin yhdistykseen. Heidän ilmeensä olivat hämmästyneitä.
-Mikä se semmoinen yhdistys on?
Sotkeennuin sanavalmiiden naisten kanssa täydellisesti yrittäessäni selittää asiaani. Naisten ilmeet muuttuivat epäluuloisiksi. Ymmärsin hetken kuluttua, että minähän olinkin mies kaukaa tulevaisuudesta. Olin selvästikin lähestynyt näitä roolinsa hyvin osaavia keskiajan naisia aivan väärällä tavalla. Yritin sanoa heille, että minähän olenkin nyt väärässä. Silloin yksi naisista sanoi:
-Oletko sinä vääräuskoinen?
Naisten kasvot kuvastivat kauhistuneisuutta. Käsitin silmänräpäyksessä, että vääräuskoisuus keskiajalla oli jotakin hyvin kohtalokasta. Kumarsin loistavasti näytelleille naisille ja poistuin taka-alalle mielenkiintoista kokemusta rikkaampana. Keskiaika oli lähestynyt minua.
Luulenpa, että innostuneiden vapaaehtoisten yksityishenkilöiden varaan rakennetuilla keskiaikaisilla markkinoilla Vanhalla Suurtorilla on hyvä tulevaisuus. Härkien lanta markkinapaikan maastossa antoi aidon tuoksun. Eikä se lanta ollut roskaamista. Se oli tarpeellista rekvisiittaa. Enkä nähnyt yhtään särjettyä pulloakaan. Mahtavat ja miellyttävät markkinat!
Kirjoittaja Matti Paavola on Turun kaupungin terveydenhuollon eläkkeellä oleva hallintopäällikkö.
