Pääkirjoitus 18.8.1998:
Venäjä hakee ruplan kellutuksella
aikalisää taloutensa terveytykseen
Ankarien devalvaatiopaineiden puristukseen joutunut Venäjän hallitus teki maanantaina viimeisen epätoivoisen yrityksen torjua täydellinen antautuminen. Ruplan ulkoisen arvon vaihteluväliä lavennettiin dollaria vastaan lähes 50 prosenttia. Päätös merkitsee käytännössä valuutan avointa kellutusta.
Vaikka pääministeri Sergei Kirijenko kieltäytyi käyttämästä sanaa devalvaatio, paljon muustakaan ei ole kysymys. Ruplan kellumaan päästäminen oli pakon sanelema ratkaisu, johon päädyttiin vastoin presidentti Boris Jeltsinin pyhiä lupauksia ja vakuutteluja.
Hallituksen ja keskuspankin voimavarat eivät riittäneet puolustamaan ruplaa eikä palauttamaan luottamusta maan talouteen. Mittavista interventioista huolimatta valuuttapako kiihtyi, korkotaso hipoi pilviä ja pörssi jatkoi alamäkeään.
Raha- ja osakemarkkinoiden kriisi syveni entisestään sen jälkeen, kun suursijoittaja Georg Soros torstaina suositteli venäläisille devalvaatiota ja rahapoliittista holhousta eli ns. valuuttakomiteajärjestelmään alistumista. Kellutuksella Jeltsinin hallinto arvatenkin hakee aikalisää välttääkseen molemmat.
Valuuttamarkkinoiden ensireaktioissa ruplan arvo näytti putoavan vain 15 - 20 prosenttia. Siihen taso tuskin jää. Lähipäivien noteeraus saattaa löytyä läheltä vaihteluvälin negatiivista äärilaitaa. Kurssinlasku on joka tapauksessa jobinpostia Suomen Venäjän-viennille, joka on osoittanut alkuvuonna vinhaa, liki 30 prosentin kasvutrendiä.
Ruplan kellutusta ryyditti päätös, jonka mukaan valtion ulkomaisen velan maksu jäädytetään 90 päiväksi. Se estää kansainvälisiä sijoittajia tekemästä pikavoittoja ja antaa hallitukselle edes vähän hengähdysaikaa taloudellisesta ahdingosta selviytymiseen.
Valuuttamääräistä velkaa Venäjällä oli jo ennen maanantain ratkaisuja runsaat 700 miljardia dollaria. Voi vain laskea, minkälaiseksi taakka ruplan devalvoitumisen myötä kasvaa. Varmaa on, että jättiurakasta selviytymiseen Venäjä tarvitsee viljalti lisää läntistä apua. Kansainvälisen valuuttarahaston heinäkuussa myöntämä suurluotto ei alkuunkaan riitä.
Jeltsinin siunaama rahapoliittinen täyskäännös sysää Venäjän monenlaisten riskien ja epävarmuuksien aikaan. On äärimmäisen vaikea ennakoida, miten devalvaatioon reagoi järjestelmä, jossa kansallisen valuutan asema on heikko, jossa luontaisvaihdanta, erilaiset rahan korvikkeet ja harmaa talous kukoistavat.
Yhtä lailla arvailujen varassa on, pystyykö maan hallitus ja heiveröinen finanssijärjestelmä suoriutumaan devalvaation jälkihoidosta. Inflaation karkaaminen ja julkistalouden vajeen syveneminen ajaisivat Venäjän entistä lähemmäs lopullista kuilua, josta nyt maa yritetään pelastaa.
Jeltsinin hallinnolla on nyt kolme kuukautta aikaa pureutua maan talouden perimmäisiin ongelmiin, joiden lista on pitkä ulottuen veroperinnän tehottomuudesta tuotantorakenteen ja rahajärjestelmän uudistamistarpeisiin.
Etsikkoaika on niin lyhyt ja tehtävä niin vaativa, että kaikki ulkoinen ja sisäinen tuki on Venäjälle tarpeen. IMF ja G7-maat ovat ilmeisen motivoituneita neuvottelemaan lisätoimista, ei vähiten siksi, että ruplan devalvaatiolla voi olla heijastuksia Kiinan yaniin ja Aasian talouskriisiin.
Jeltsinin sisäpoliittisista vastustajista hankalin on duuma, joka on tähän asti viitannut kintaalla talouden kriisipaketille. Vaalien lähestyminen ei ainakaan lisää todennäköisyyttä, että opposition hallitseman parlamentin suhtautuminen myönteistyisi.
