TS julkaisi 8.8. artikkelin "Pyhä Birgitta Itämeren turistiveneen ruoriin", jossa sanottiin, että "Naantali haluaa valjastaa Pyhän Birgitan Itämeren alueen yhteiseksi matkailuvaltiksi". Tämä turistikierros yhdistäisi Naantalin, Vadstenan, Tallinnan, Bergenin ja Maribon. Tavoitteena on "luoda pyhiinvaellusreitti, jota pitkin voisi kulkea maasta toiseen Pyhän Birgitan jalanjälkiä".
Selventääkseen hankkeen todellista tarkoitusta siitä vastuussa oleva henkilö tarkentaa, että: "päämääränä on luoda vuorovaikutussuhde birgittalaiskaupunkien välille, jotta Pyhän Birgitan perintöä pystytään hyödyntämään paremmin". Toisin sanoen, Pyhästä Birgitasta tulee uusi tuotemerkki, jonka voi kaupata samalla tavalla kuin mitä tahansa muutakin.
Pyhiinvaellus valitettavasti ei sovi tähän tarkoitukseen. Pyhiinvaellus on tie spiritualiteettiin, matka fyysisessä ympäristössä, mutta myös jokaisen kristityn sisimmässä. Päämääränä ei ole käyminen kauniissa paikoissa tai huvitukset, jotka liittyvät moderniin turismiin.
Pyhä Birgitta itsekin oli harras pyhiinvaeltaja, joka vaelsi Santiago de Compostelaan asti. Santiago, Assisi, Pietarinkirkko, Lourdes ja muut kuuluisat pyhiinvaelluskohteet elävät spiritualiteetista, joka ympäröi niitä.
Esimerkiksi "Camino de Santiago" on pitkä ja tuskallinen tie pyhimyksen luo. Matka tehdään riisuttuina maallisista kiusauksista ja rikkaudesta. Pyhiinvaeltaja - kuten Pyhä Birgitta - on katuva, mukavuutta karttava ihminen, joka köyhyydellään osoittaa rakkautensa Kristukselle ja pyhimyksille. Toisin sanoen pyhiinvaellusperinne istuu huonosti matkailunedistämisprojekteihin, duty free -tuotteisiin ja huveihin.
Olisi parempi jättää se, mikä on aina ollut pyhää, niille, jotka vielä siihen uskovat. Jäljelle on muutenkin jäänyt jo niin vähän. Tuskin birgittalaisperinne ja Pyhän Birgitan hengellinen viesti hyötyy suunnitellusta hankkeesta.
Toivomme, että EU, joka on yleensä kiinnostunut Euroopan kulttuurin säilymisestä, ei anna tukeaan tähän hankkeeseen, joka sotii vanhojen arvojen säilyttämistä vastaan. Se, mitä EU voisi tehdä, on rahoittaa Pohjoismaiden vanhojen pyhiinvaellusteiden kunnostamista. Näitä polkuja pitkin, kaukana maallisen maailman melusta pyhiinvaeltaja voi kulkea etsimässä sitä sielunrauhaa, jota nyky-yhteiskunta ei enää helposti tarjoa.
Pauliina ja Luigi G. de Anna
