Pääkirjoitus 31.7. 1998:
Taistelu tuoteväärennöksiä vastaan vaatii kovia otteita
Helsinki-Vantaan lentoaseman tullin tekemä urheiluvaatteiden piraattituotteita käsittävä suuri takavarikko oli ilmeisesti vasta alkusoittoa Suomen kautta maailmalle tarkoitettujen kiinalaistuotteiden sarjassa. Kansainvälisiä tuotemerkkejä sisältävä lasti oli tullin mielestä silmiinpistävän kehnoa työtä.
Joittenkin tietojen mukaan Suomen kautta on ollut tarkoitus levittää piraattituotteita eri maihin kymmeniä lentokonelastillisia.
Lentoaseman tekemä takavarikko on monessa mielessä suoranainen uroteko, joka ainakin vähäksi aikaa pysäyttää Suomen käyttämisen kauttakulkureittinä piraattituotteiden levittämisessä.
Finnair on jo päättänyt keskeyttää Etelä-Koreasta Venäjälle suunniteltujen rahtikuljetusten sarjan kieltäytymällä huoltamasta kyseisiä koneita.
Kaikki suomalaiset matkailijat tietävät, että Tallinnan Mustamäen torilta tai bangkokilaisista alan kaupoista saa lähes minkä tahansa merkkituotteen väärennöksiä pilkkahintaan alkuperäiseen verrattuna. Monet myös ostavat näitä tuotteita ajattelematta ollenkaan minkälaisia karhunpalveluksia he ovat tekemässä laillisten tuotteiden lailliselle kaupankäynnille.
OECD:n tuoreen raportin mukaan piratismin kustannukset ovat jo 5-7 prosenttia maailmankaupan arvosta. On myös laskettu, että Eurooppa menettää piratismin takia kahdeksan prosenttia vientituloistaan ja yli 100000 työpaikkaa vuodessa. Paitsi yrityksille, väärennetyt tuotteet tulevat kalliiksi myös veronmaksajille, joiden taakka kasvaa laittoman kaupankäynnin takia.
Tunnettu saksalainen urheiluvälineiden ja -vaatteiden valmistaja Puma ilmoitti torstaina, että sen tulos romahti tammi-kesäkuussa peräti 70 prosenttia viime vuodesta. Vaikka kehnoon tulokseen on monta syytä, eivät Puman piraattiväärennökset ainakaan tilannetta paranna.
Väärennöstoimintaa kuvaavat luvut ovat niin huikeita, että jokaisen matkailijan pitäisi ajatella kaksi kertaa joutuessaan ratkaisun eteen piraattimyymälän tiskin ääressä. Usein tällaiset tuoteväärennökset ovat sitä paitsi niin huonoa tekoa, etteivät ne vastaa edes niistä pyydettävää halpaa hintaa. Puhumattakaan, että ne tarjoaisivat nimekkäille alkuperäistuotteille kelvollisen vaihtoehdon.
Viranomaisten ja yritysten pyrkimykset tuoteväärennösten markkinoille pääsyn ja kauttakuljetusten estämiseksi ovat avainasemassa tätä elinkeinoelämän syöpää vastaan.
Tuoteväärennösten hankkiminen ja maahantuonti yksityiskäyttöön ei yksittäisen matkailijan kohdalla ole edes laitonta. On myös epävarmaa tuottaisiko piraattien hankkimisen kriminalisointi toivottuja tuloksia. Se ei ainakaan estäisi sanottavasti niiden tuotantoa ja levitystä, mutta tekisi kylläkin useasta suomalaisestakin matkailijasta rikollisen.
Kuluttajan asema taistelussa tuoteväärennöksiä vastaan ei kuitenkaan ole toisarvoinen. Päinvastoin hänen todelliset tietonsa tuotteista ja asenteensa piraattituotteita kohtaan ovat hyvinkin merkityksellisiä.
