Pienituloisten kadehtiminen turhaa
Kauheasti vieläkin kuulee epäileviä kommentteja siitä, että jotkut ihmiset saisivat liikaa jotain yhteiskunnan tukea. Minun mielestäni silloin samalla aliarvostetaan henkilöitä, jotka näitä tukia työkseen laskevat.
Ei niitä varmaankaan lasketa "naamakertoimen" mukaan, eikä ikärasistisestikaan.
Toimeentulotuki sosiaalitoimistostakin on vasta nk. toissijainen tuki. Ensisijaisia ovat palkka, työttömyyspäiväraha, eläke, opintoraha ja -laina jne.
Jos nämä tulot eivät riitä vuokranmaksuun, ruokaan ym. ja sairaskuluihin, voi joku henkilö (kuka tahansa meistä) joutua turvautumaan jossakin elämäntilanteessaan sosiaalitoimistoon.
Esim. työvoimatoimiston toimenpiteistä kieltäytyjällä ei sitävastoin ole paljoakaan oikeutta mennä millekään tukiluukulle. Sosiaalivirkailija kyllä saa henkilön viralliset tiedot itselleen eri kanavia pitkin.
Mahdollinen asumistuki tulee taasen Kelasta. Asumistukea on parannettu nykyisin aikuisten kohdalta, ja pienennetty vähän lapsiperheiltä. Tukeen oikeuttavia neliömääriä on myös vähennetty n. 3 m asunnolta, asumistuen huomioima neliövuokra on myös vanhemmissa taloissa pienempi kuin todellinen vuokra.
Nämä taulukon yli menevät neliöt ja neliövuokran osat maksaa vuokralainen siis itse ja tietenkin omavastuuosuudet. Asunnot taasen on aikoinaan rakennettu isommiksi, kuin noissa taulukoissa nyt huomioidaan.
Minusta asunnon tilavuus ei ole paha asia. Moni varmaan on elänyt aikoinaan lapsuuden ahtaissa huoneissa, tupakansavussa ja television ja radion mölyssä.
Nykyisin on paljon yksinhuoltajiakin eli "tynkäperheitä". Tällöin henkilölukuun tuijotettaessa käy siis niin, että tämä vanhempi usein viettää elämänsä olohuoneen nurkassa, ja nukkuu siis kaikkien sähkövempeleiden keskellä, ja ainoa tuuletus tulee jostain avoimesta parvekkeen ovesta, myös lumisade.
Muutenkin jos perheessä on eri sukupuolta olevia lapsia jne., ei "paperiseinillä" ja liukuovilla ole mitään virkaa, kunnon ovia ja seiniä saisi olla asunnoissa. Sitäpaitsi eihän omakotitaloissakaan niin hirveästi tuijoteta neliöihin.
Ja jos joku eroaa, niin onko hänen heti muutettava pois kotoaan, ettei olisi liikaa neliöitä, kun puoliso on lähtenyt? Entä kun puoliso kuolee, makuuhuone pois mummolta vaan vai? Ei kai.
Älkäämme kadehtiko toisten köyhyyttä. Eikö onnellinen ihminen ole aktiivisempi ja iloisempi, kuin rahahuolissaan pienessä kämpässään kierivä. Kannattaisi katsella vähän ympärilleen, mihin sitä rahaa oikein maailmassa palaa, ja entäs sodat ja muut?
Ei kannata kadehtia pienituloisia. Mitä ihanaa siinä on, että jos jää esim. työttömäksi, saa olla alkuun toista kuukautta ilman tuloa, ja pitää silti maksaa vuokrat, syödä jne.?
Lapsilisäkinkö sossutukea
