Ilmavoimien lentäjäpako

Turun Sanomien pääkirjoituksessa 14.7. Lentäjäpako rassaa ilmavoimia arvioitiin ilmavoimien ja ilmavoimien komentajan suhtautumista ja toimenpiteitä vallitsevaan tilanteeseen. Koska kirjoitus sisälsi osiltaan virheellistä tietoa haluan todeta seuraavaa.

Ei pelkästään ilmavoimien johto vaan myös Puolustusvoimien komentaja, Pääesikunnan sekä puolustusministeriön edustajat, kaikki ovat keskustelleet Finnairin kanssa tuoden julki huolensa ilmavoimien toimintakyvyn säilymisestä. Tältä osin keskusteluja voidaan pitää täysin normaaleina.

Em huolen esittämistä voidaan jo sinällään pitää vetoomuksena ilmavoimien "jättämiseksi rauhaan". Kirjaimellisia vetoomuksia Finnairin suuntaan, että se pidättäytyisi rekrytoimasta ilmavoimista hakeneita tiedän myös esitetyn.

On muistettava, että mikäli Finnair päättäisi "hyllyttää" ilmavoimista hakeutujat, joutuisi se välittömästi vastaamaan teostaan sekä kotimaisessa että kansainvälisessä oikeudessa.

Väitteessä, että ilmavoimien johto erityisesti olisi esittänyt em vetoomuksia ja näissä epäonnistuttuaan yrittänyt vähätellä asiaa, ei ole perää.

On myös muistettava, että ilmavoimat ei ole ratkaisijan roolissa lentäjäpaon pysäyttämisen suhteen vaan päätösvalta on Pääesikunnalla ja viimekädessä puolustusministeriöllä.

Ilmavoimien Lentäjäyhdistys haluaa korostaa, että Pääesikunta ja puolustusministeriö ovat olleet täysin tietoisia keväästä -97 alkaen nyt tapahtuneiden siirtymisten syntymahdollisuuksista. Tietoa on tullut portaittain suorastaan ihanteellisella tavalla. Näin ollen mahdollisuudet puuttua nähtävissä olevan ongelman syntyyn ovat olleet ajallisesti erinomaiset. Asiaa ovat päättäväisesti tuoneet esille niin ilmavoimien komentaja, llmavoimien Esikunta kuin llmavoimien Lentäjäyhdistys. Em ilmavoimien tahojen sisäinen keskustelu on ollut jatkuvaa, erittäin joustavaa sekä ratkaisuihin ongelman poistamiseksi pyrkivää.

Näkemyksissä asian korjaamiseksi ei juurikaan ole ollut riitelyä aiheuttavia näkemyseroja. Näitä ratkaisuesityksiä on myös tuotu esille Pääesikunnan ja puolustusministeriön suuntaan.

Perustellusti voidaankin todeta, että kykenemättömyydellään ja haluttomuudellaan ovat Pääesikunta ja puolustusministeriö aiheuttaneet puolustusvoimille ja valtakunnalle merkittävän vahingon poissiirtyneinä lentäjinä sekä heidän koulutukseen sijoitetun pääoman menetyksenä (= syntyneenä uudelleenkoulutustarpeena), puhumattakaan operatiivisen toimintakyvyn vaarantamisesta.

Piittaamattomuudesta lentäjien näkemyksiin ja tarpeisiin voidaan todeta, että llmavoimien Esikunta toteuttaa henkilöstöpolitiikkaa niillä resursseilla, ehdoilla ja vaatimuksilla / päätöksillä, jotka sanellaan Pääesikunnasta sekä Puolustusministeriöstä.

Näin ollen llmavoimien Esikunnan mahdollisuudet toteuttaa haluamaansa henkilöstöpolitiikkaa ovat jo alkutilanteessa lähes olemattomat. Toki on todettava, että ei llmavoimien Esikuntakaan ole omalta osaltaan onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla, vaikka mahdollisuudet ovat olleet "omissa käsissä".

Työnantaja on edellyttänyt ongelman ratkaisemiseksi lentäjiltä nykyistä pidempää sitoutumista 10,5 vuoden palveluksen jälkeen. Ilmavoimien Lentäjäyhdistys on ilmoittanut olevansa valmis keskustelemaan sitoutumisista ja sitoutumisesta maksettavan rahallisen kompensaation suuruudesta.

Haluan erityisesti korostaa sitä, että vain ilmavoimien johto ja llmavoimien Esikunta on keskustellut lentäjäjärjestöjen kanssa ko ongelmasta eri ratkaisumahdollisuuksineen. Sitä vastoin Pääesikunta ja puolustusministeriö eivät ole osoittaneet minkäänlaista aloitteellisuutta ja halukkuutta keskustella lentäjien kanssa.

Tilanne on täysin käsittämätön kun huomioidaan, että päätös siitä kuinka syntynyt tilanne ratkaistaan, on viimekädessä yksinomaan lentäjien käsissä! Todettakoon, että työnantajan yksipuolinen päätös, missä yli 10,5 vuotta palvelleille lentäjille tarjottiin 15.000 mk:n vuosikorvausta siitä, että he sitoutuisivat vuoden irtisanoutumisaikaan, tuli hylätyksi kaikkien lentäjien osalta.

Ilmavoimien Lentäjäyhdistys tulee esittämään, että eduskunta ryhtyy voimakkaisiin toimenpiteisiin ilmavoimien lentäjäpaon välittömäksi katkaisemiseksi ottamalla asian esille kuluvan vuoden lisäbudjetissa sekä vuoden 1999 budjettiin liittyen.

Tarpeet rahoituksesta toimintamäärärahojen lisäämisen osalta tulee kartoittaa suoraan llmavoimien Esikunnalta ja sitoumusjärjestelmän kehittämisen osalta llmavoimien Lentäjäyhdistykseltä. Vain näin voidaan varmistaa riittävä asiantuntemus asian käsittelyn yhteydessä ja estää ilmavoimien toimintakyvyn pysyvä vaarantuminen.

Lopuksi llmavoimien Lentäjäyhdistys haluaa muistuttaa, että 1990- luvulla saman ongelman ovat kohdanneet kaikki Pohjoismaat sekä useimmat länsivaltiot. Kaikissa tapauksissa ratkaisut ovat olleet enempi vähempi jo esillä olleiden kaltaisia riippuen ongelman syvyydestä. Kuten ei Suomi olisi voinut olla ongelman syntymisen suhteen poikkeus muusta maailmasta ja lähiympäristöstään, ei se voi olla poikkeus myöskään toteutettavien ratkaisujen suhteen. Mitä pidempään tätä tosiasian hyväksymistä siirretään sitä syvemmälle jo olevassa kriisissä joudutaan.

llmavoimien Lentäjäyhdistys (ILY) ry
Puheenjohtaja
Majuri Aki Ruotsala