Työkykyä ylläpitävällä toiminnalla (TYKY-toiminta) tuetaan työntekijöiden jaksamista ja viihtymistä työpaikoilla ja sitä kautta vaikutetaan yritysten laatutekijöihin ja menestymiseen. Työkykyä vaalimalla pystytään vaikuttamaan myös täysipainoiseen eläkeiän elämään.
Työkykyä ylläpitävää toimintaa tulee toteuttaa kokonaisvaltaisesti kehittämällä työpaikan sosiaalisia, psyykkisiä ja fyysisiä työolosuhteita. Tätä kehittämistyötä toteutetaan yhteistyössä työnantajan, työntekijöiden, yrityksen työterveyshuollon sekä tarvittavien asiantuntijoiden kesken. TYKY-toiminta ei ole projektiluontoista, joka alkaa tänä keväänä ja päättyy vuoden lopussa, vaan se on jatkuvaa toimintaa työpaikoilla työpaikan ja sen henkilöstön työkyvyn kehittämiseksi.
TYKY-toimintaa ei myöskään ole pelkkien kuntotestien suorittaminen eikä kuntosalillakäynti; ne ovat vain pieni osa kokonaisvaltaista TYKY-toimintaa.
TYKY-toimintaa toteutettaessa on vielä huomioitava, että suomalainen työikäinen väestö ikääntyy. Nk. ikääntyvien ihmisten kohdalla työn tekijälleen asettamat vaatimukset tulee osata suhteuttaa tekijänsä edellytyksiin. On siis osattava tunnistaa, milloin vaatimukset ja edellytykset eivät kohtaa toisiaan ja on osattava kehittää ne yhteensopiviksi.
Koska raha on usein se ratkaiseva tekijä, asiaa voidaan tarkastella myös kustannuskysymyksenä. Lähtökohdaksi voimme ottaa tämän hetken tilanteen. Tällä hetkellä vain noin 10 prosenttia maamme työikäisestä väestöstä jaksaa jatkaa työelämässä vanhuuseläkeikäänsä asti ja noin 90 prosenttia putoaa työelämästä pois ennen aikojaan - syystä tai toisesta.
Työkyvyttömyyseläkkeiden suurin aiheuttaja on tuki- ja liikuntaelinsairaudet ja hyvänä kakkosena mielenterveydenhäiriöt. Sairauspoissaolot työpaikoilta, sairaanhoito, ennenaikaiset kuolemat ja eläköitymiset maksavat vuosittain 112 mrd markkaa eli n. 20 prosenttia Suomen bruttokansantuotteesta.
Koska juuri tuo ennenaikainen eläköityminen vie lähes puolet, 50 mrd markkaa koko potista, tulisi erityisesti pyrkiä vaikuttamaan ennenaikaiseen eläkkeelle siirtymiseen. Kun lisäksi huomioidaan suurten ikäluokkien lähestyvä eläköityminen ja erityisesti jos sekin tapahtuu ennenaikojaan, lasku tulee olemaan yhteiskunnallisesti kestämätön.
Yksityinen työnantajakaan ei pääse tästä halvalla. Esimerkiksi voidaan ottaa 700 työntekijän yritys, jossa 40-vuotias työntekijä joutuu työkyvyttömyyseläkkeelle.
Jos hänen kuukausieläkkeensä on 5000 mk, joutuu hänen työnantajansa maksamaan hänestä kertakorvauksena n. 580000 mk eläköitymisen tapahtuessa. Usein näin isoon työpaikkaan näitä työkyvyttömiä mahtuu useampia kuin tämä yksi eli kustannukset voidaan laskea miljoonissa.
Edellä on siis kyse suurista rahasummista ja myös tärkeistä inhimillisistä tekijöistä. Juuri TYKY-toiminta on yksi ratkaisu näihin ongelmiin. Se on nykyään myös lakisääteistä toimintaa.
On ensiarvoisen tärkeää, että TYKY-toimintaa toteuttavat henkilöt ovat asianmukaisen koulutuksen ja vankan kokemuksen omaavia. Näillä yhteistyötiimeillä tulee olla tietotaitoa paitsi yrittäjyydestä, taloudesta ja työelämästä, niin myös ihmisen terveydestä, sairauksista, anatomiasta, fysiologiasta, biomekaniikasta, antropometriasta, psykologiasta, ergonomiasta jne.
Ei todellakaan ole kenenkään edun mukaista, että näitä tärkeitä tehtäviä ryhtyvät toteuttamaan kaikki, jotka vaan haluavat tulla mukaan ja joista se on kivaa touhua, kuten saimme lukea (TS Extra 18.4) koululaisyrityksen tekevän. Alalle on jo muutenkin yhtäkkiä ilmaantunut joka sortin yrittäjää, jotka myyvät TYKY-asiantuntijuuttaan kuka milläkin konstilla. On kuitenkin muistettava, että kyse on ihmisistä eikä rikkoontumisen sattuessa uusittavista leluista tai laitteista.
Kun puhutaan työkykyä ylläpitävästä toiminnan toteutuksesta, on osattava erottaa sen kolme eri tasoa eli terveiden, oireilevien ja sairaiden taso. Rohkenen epäillä koululaisten tietotaitoa tässä tärkeässä ydinkysymyksessä, koska se on joskus ammattilaisillekin vaikeaa.
Vaikka koululaiset kuvittelisivatkin suorittavansa testauksia vain terveille työntekijöille, niin mistä he tietävät asian todella näin olevan. Peräänkuulutankin nyt vastuuta näissä asioissa, niin vastuun tunnistamista kuin vastuuntuntemistakin. Itse 20 vuotta alalla toimineena tiedän tämän työn olevan kivaa, mutta tiedän myös, että minä joudun kantamaan vastuuta jokaisesta asiasta, mitä mainostan osaavani ja erityisesti jokaisesta toimenpiteestä, jolla ihmiseen jotenkin vaikutan.
Lisäksi minua askarruttaa se, että miten tällainen hokkuspokkusasiantuntijuus vaikuttaa nuorison opiskeluvalintoihin. Mitä turhia opiskella, kun kerran muutaman viikon kurssilla jo voi kivasti leipänsä tienata.
Arvostan suuresti koululaisten yrittäjyyttä ja intoa ja toivonkin heille menestystä. Oppilaat voisivat tutustua kuntotestauksiin ja vaikka kokonaisvaltaiseen TYKY-toimintaan erilaisissa yksiköissä, joissa tätä työtä tehdään. Silloin varmasti selviäisi, mitä kaikkea vaaditaan, jotta voi ottaa vastuun toisista ihmisistä ja voi tätä työtä ammattitaitoisesti toteuttaa. Se varmasti helpottaisi tulevia uravalintojakin.
Ammattitaitoisin ja pätevin tapa asiantuntijana toimimiseen syntyy opiskelun ja sen jälkeen kertyvän kokemuksen kautta.
Merja Holtari, THM, ELV, kouluttaja, Työeläkelaitosten liitto, Huomisen Työkyky -projekti
