Keskustan työreformia vastaan on noussut poikkeuksellisen intohimoisia kannanottoja. Jos samaa intohimoisuutta käytettäisiin työllisyyden parantamiseen olisivat yhteiskunnan työttömyyskulut nykyistä pienemmät, verotus alhaisempi ja peruspalvelut saataisiin turvattua.
Monet arvostelijoista tinkaavat uudelleen ja uudelleen mikä se työreformi on. Helsingin Sanomat on ainakin päässyt kärryille työreformin perusideasta, kun se kirjoitti pääkirjoituksessaan seuraavasti:
Vasemmisto liioittelee työreformin uhkaa. Keskustan resepti työttömyyteen on monipuolisempi kuin sosiaalidemokraateilla, jotka taistelevat työttömyyttä vastaan kasvun ja työllisyystoimien avulla - luvattoman heikoin tuloksin. Työttömyys ei alene olennaisesti, ellei työn verotusta ja työnantajamaksuja kevennetä, paikallista sopimista lisätä ja ellei palveluelinkeinojen kasvuun ja jopa kotityöhön panosteta. Pienyritysten sopimusmallikaan ei ole oikeastaan muuta kuin sitä, mikä on ollut lamasta lähtien arkipäivää monissa pienyrityksissä.
Listasta unohtui oikeastaan vain yrittämiseen liittyvän byrokratian karsimisen, silloin toimenpidelista olisi kattanut suuren osan työreformin perusideoista.
Uudistustarpeen lähtökohtana on arvio siitä, että työn teettämisen kannalta meillä on vuosikymmenten ajan ollut nähtävissä seuraavat muutossuunnat:
Työn kokonaishinta on koko ajan kasvanut. Näin on käynyt erityisesti välillisten työvoimakustannusten kohdalla.
Yrityksiä ja työllistämistä rasittavaa byrokratiaa on jatkuvasti lisätty.
Työelämän pelisäännöt ovat tulleet entistä monimutkaisemmiksi ja työmarkkinajärjestelmä keskitetymmäksi. Vasta tällä vuosikymmenellä on paikallisen sopimisen suuntaan otettu askelia.
Näissä kolmessa kehityslinjassa lähes koko yhteiskuntamme on ollut mukana. Nykyistä suljetummassa taloudessa niistä ei myöskään työllisyyden kannalta aiheutunut sellaista haittaa kuin nyt avoimessa taloudessa ja kilpailussa, jossa globalisaatio ja teknologian huima kehitys on muuttanut olosuhteita hurjasti. Nyt nämä kolme kehityssuuntaa suosivat työn sijasta automaatiota, itsepalvelua ja itsetekemistä.
Talouskasvu tuo aina jonkin verran helpotusta työttömyyteen, mutta ongelmaa ja sen aiheuttamaa kymmenien miljardien markkojen vuosittaista laskua yhteiskunnalle se ei korjaa. Siksi on systemaattisesti käännettävä kurssia kaikissa noissa kolmessa perusasiassa yrittäjyyttä, työn tekemistä ja työn teettämistä suosivaan suuntaan.
Jos tämä peruslähtökohta hyväksytään oltaisiin jo pitkällä. Sen jälkeen keskustakin on halukas käytännön sovellutuksissa muokkaamaan työreformia, mutta uudistusten perussuunnasta ei tingitä.
Huomasin, että samansuuntaisiin johtopäätöksiin on päätynyt myös presidentti Mauno Koivisto omista lähtökohdistaan ja myös talousneuvoston pääsihteeri Seppo Leppäsen työryhmä päätyi hyvin samansuuntaisiin suosituksiin. Mitä pidemmälle työreformikeskustelu etenee, sitä laajemman hyväksynnän se tulee saamaan.
Kirjoittaja Timo Järvilahti on keskustan kansanedustaja.
