Rivitalopuutarha voi olla paratiisi vähään tyytyvälle. Toisinaan polku vain on kivinen ja usko horjuu. Viime keväänä myyrät juhlivat hangen alla vieden pikkusipulit viimeistä myöten. Syksyllä tulivat naapurin kakarat ja veivät ainoan puun omenat, viimeistä myöten jo kolmannen kerran peräkkäin.
Uusi kevät ja uudet sipulit ja toivo. Tuli naapurin katit ja kävivät mutapainia tulppaanipenkissä tuhoisin seurauksin. Vastuuntuntoinen kissaisäntä onneksi pelasti naapurisovun ja korvasi tapahtuneen pussillisella uusia sipuleita. Seuraavana yönä oli kutsumaton vieras järsinyt jo hehkuvan kukan luvanneen keisarinpikarinliljan poikki. Ennenaikainen ilo! Ehkä rusakko kulkee orapihlaja-aidan alta.
Vielä jäi ovenpieleen ikkunan alle mätäs kukkivia sinitähtiä. Isännän ihaillessa ikkunailmettä osui silmään naapuritalon esikouluikäisen pienet kädet tekemässä kukkakimppua! Kaunis puhuminen lapselle säästi osan iloksemme. Viljelen ja varjelen luonnonvoimien ja naapurien armolla.
Raisiolaisparatiisi
