Paraisilla pölyää
Luulisi, että pölyhaitoista on viime aikoina tiedotettu riittävästi.
Vaan ei. Yhdestä kohtaa pyörätie saattaa olla kuin nuoltu, mutta vieressä on paksu santa- tai sepelisaareke. Tienristeyksiä ja bussipysäkkejä ei ole minkäänlainen harjausvempele hipaissutkaan.
Paraisilla Hessundin sillalla saa jalankulkija ja pyöräilijä ihan varmasti pölyä silmiin ja hengitysrööreihin kovalla tuulella tai rekan pyyhältäessä ohi. Pölyä pöllähtää paikka paikoin maantieltäkin, mutta varsinkin sillan molemmissa päissä pyörätieltä, jonka reunassa on kasvava (= koskematon) maavalli.
Hessundissa Suoniityntien keskikohta on kutakuinkin harjattu, mutta reunat ovat hiekkaiset ja alempaa reunaa koristaa laajeneva ja paksuneva muta-hiekkavalli, jonka viereen sateella syntyy melkoisia lammikoita. Ei ihme, sillä monen talven sannoitukset on vain pikimmiten huitaistu sivuun. Perjantaina 8.5. silmät täyttyivät pölystä (silmälaseista huolimatta) kävellessäni noin 100 metrin matkan bussipysäkille, seurauksena tuntikausien epämiellyttävä kirvely. Hirvittää ajatellakin, minkä satsin keuhkot taas saivat.
Tietokoneiden ääressä istuvat ja autoilla ajavat tielaitoksen ja kaupungin päättäjät: menkääpä pikku kävelylle tutustumaan todellisuuteen, mieluiten tuulisella säällä. Samalla voitte ihailla Turuntien ja pyörätien varsien risuryteikköjä ja saastevalikoimaa.
Päivittäin köh kävelevä, köh- köh
