Kun urheilu joskus noin sata vuotta sitten sanan nykyisessä mielessä syntyi, silloin urheiltiin kansallisuusaatteen, maanpuolustusaatteen, nuorisoseura-aatteen, naisasia-aatteen, työväen aatteen ja ties minkä aatteen nimissä.
Mutta kehitys kehittyy urheilussakin. Nykyään nuo kaikki aatteet on korvannut rahan aate.
Olympia-aatekin on nykyään tyystin kaupallistettu. Kun USA ostaa olympia-aatteen bisnesoikeudet, se yhdessä televisioyhtiön kanssa määrää yksityiskohtaisesti olympiakisojen ohjelmankin.
Ammattiurheilijain hyväksyminen olympialaisiin oli sinänsä väistämätön pakko. Ilman heitä olympialaiset olisivat kuihtuneet toisen luokan kisoiksi.
Näin uhkaa tosin käydä vieläkin, kun kaikenlaiset rahakisat, GP-kisat ja maailman cupit lisääntyvät koko ajan. Huiput keskittyvät kisoihin, joista maksetaan eniten.
Rahakisat ovat paitsi suurta bisnestä, myös suurta showta. Niissä todelliset tähdet valitsevat vastustajansakin itse. Urheilunäytöksissä kasvatetaan myyttistä sankaruutta, mikä myöhemmin muuttuu yhä suuremmaksi rahaksi.
Televisiointioikeuksien myyntihinnat ovat kuitenkin nousseet niin järjettömiin summiin, että ennen pitkää pienet ja köyhät kansalliset tv-yhtiöt, pienet ja köyhät kansat tai ainakin pienet ja köyhät kansalaiset jäävät kokonaan huippu-urheilun ulkopuolelle.
Rahalla voi ostaa myös urheilussa oman moraalin ja etiikan. Useimmissa maissa esimerkiksi tupakan tv-mainonta on lailla kielletty, mutta se on helppo kiertää urheilusponsoroinnilla.
Kun Formula 1:n voittajakolmikko nousee taas sunnuntaina Mika Häkkisen johdolla - toivottavasti - palkintopallille, urheilijoita on suorastaan vaikea erottaa, koska korokkeen tausta on tapetoitu räikeän kirkkailla tupakkamainoksilla.
Urheilussa ei tärkeintä suinkaan ole urheilu, vaan bisnes. Jääkiekossakin jään pinta tapiseerataan mainoksilla niin kirjavaksi, että mustan kiekon liikkeitä on usein vaikea seurata.
Erätaukoja ei ole tietenkään pidennetty pelaajien ja katsojien toivomuksesta, vaan sen vuoksi, että erätauoilla ehdittäisiin myydä enemmän kaljaa ja nakkeja.
Ottelujen määrää on lisätty liigoissa ja MM-kisoissakin katsojien kyllästymisrajalle, mutta mainostajat ja tv-yhtiöt uskovat vielä kasvavaan tuottoon.
Lentopallossa menevät SM-liigan säännöt ensi syksynä kokonaan uusiksi. Uusi liigapeli jakautuu kahteen jaksoon, joissa on kaksi 25 pisteen erää. Jos jaksovoitot ovat tasan, otellaan lyhyt ratkaisuerä, jossa jokainen pallo tuottaa pisteen.
Muutos johtuu tietenkin siitä, että lentopallo-ottelun keston haarukka halutaan rajata minimiin, jotta peli sopii paremmin televisiokaavioon ja saadaan sponsorit kiinnostuneiksi.
Urheilussa kaikki on kaupan, myös seurojen ja urheiluhallien nimet. Typhoonkin muuttui Elysee-areenaksi hyvin vaivattomasti.
Kun Turussa ilmestyi muutama vuosi sitten koripallojoukkue Piiloset, niin moni hieraisi silmiään, mikä hemmetin Piiloset. Silmien hieraisu olikin enemmän kuin paikallaan, sillä entinen Turun NMKY, Namika Basket oli kaupannut nimensä piilolasinesteitä myyvälle yhtiölle.
Kuluneen kauden menestyksen myötä sponsorointisopimus ilmeisesti jatkuu, mutta ehkä joskus Piiloset ilmestyy koripallokentille esimerkiksi olutpubin nimellä. Old Bank, Apteekki, Koulu vai Puutorin vessa?
Olisikin tosi jännä seurata selostuksia, miten Puutorin vessa pussittaisi koreja solkenaan! Saataisiin virallissi ja torellissi uutissi Turust.
Kun jääkiekkoa tahkotaan nykyään lähes ympäri vuoden kansallisissa ja kansainvälisissä liigaotteluissa, olympiakisoissa, MM-kisoissa ja lukuisissa muissa turnajaisissa, urheilun alkuperäinen idea kilpailla paremmuudesta kääntyy jo irvikuvakseen. Isot miehet sohivat jäällä laattaa ja toisiaan lähinnä lajin markkina-arvon vuoksi.
Tulevaisuudessa tulemme näkemään mitä mielikuvituksellisempia urheilulajeja, liikuntatemppuja, joissa yhdistyvät parhaat viihde-, markkina- ja media-arvot.
Tärkeintä ei ole enää jalo kilpa, vaan bruttokansantuotteen kasvu ns. urheilunkin avulla. Kun klassinen kysymys kuuluu, mitä arvoa on sillä, jos joku urheilija on sekunnin sadasosan toista nopeampi, niin nyt sen tiedämme. Riittävän moni hyötyy siitä rahallisesti.
Kirjoittaja Aimo Massinen on Turun Sanomien päätoimittaja.
