Lukijoilta

Turun astevaihtelu

Dialektomaani kiinnitti TS:n mielipidesivulla 27.4. huomion sellaisiin Turun murteen astevaihteluttomiin muotoihin kuin kakkal, pappal, äitil ja tätil. Hän on täysin oikeassa.

Jos minulla olisi opettajan oikeus jakaa arvosanoja, antaisin hänelle arvosanan 10- (lue: kymmenen miinus). Kympin antaisin hänelle Turun murretta koskevista havainnoista, miinuksen siitä, että hän ei ole aivan sataprosenttisella huolella lukenut Tämmöttös-kirjan oppitunteja; tai ehkä hän on ehtinyt lukea niistä vasta kuusi.

Seitsemännellä oppitunnilla kirjassa puhutaan juuri siitä asiasta, jota dialektomaani puheenvuorossaan käsittelee. Luvun nimi on Kenkät, kampat ja käpyt. Luvun oleelliset kohdat ovat seuraavat: Astevaihtelu ei Turussa aina pure ja Kysymys lienee siitä, että ruotsinkielisten ei suomea opetellessaan aina ole ollut helppoa oppia sitä, että samankin sanan taivutusmuodoissa on joskus eri konsonantti. He ovat tulleet ymmärretyiksi silloinkin, kun ovat jättäneet tällaiset 'turhat mutkikkuudet' pois.

Astevaihtelun puuttuminen ei koske vain Turun murretta. Sitä on yleiskielessäkin varsinkin uusissa sanoissa; esim. auton, ei audon. Tavallista sen puuttuminen on myös pikkulapsille puhuttavassa hoivakielessä. Ajatellaan, että taivuttamalla äittä - äittän ja tättä - tättän helpotetaan lapsen ponnisteluja.

Tunnen muuten vahvaa hengenheimolaisuutta dialektomaanin kanssa. Me kuulumme samaan ihmisryhmään. Vaimollani on tapa sanoa, että meidän tyyppisten kanssa on vaikea keskustella juuri mistään asiasta, koska me kiinnitämme enemmän huomitoa siihen, kuinka asia sanotaan, kuin siihen, mitä sanotaan. Vaikea harrastusta on kuitenkaan lopettaakaan.

Kalevi Wiik