Lukijoilta

Maaseudun hyvinvoinnin
merkit laskua maaltapaosta

Palaan Aimo Massisen 18.4. Päivän pistot -kolumniin tässä lehdessä. Kirjoituksessaan Massinen luetteli eri yhteiskuntaryhmien hyvinvoinnin merkkejä täällä Suomessa.

Osuudessa maaseudun hyvinvoinnista Massinen luettelee maalaistalojen kahdet autot, monet traktorit ja työkalut. Kaikki ylläoleva, itse rahalla korkojen kanssa maksetut koneet on se hinta, jonka joudumme maksamaan maalla asumisesta, koska ei ole joukkoliikennettä ja koska ei ole joukkojakaan. Ja asioille on kymmenien kilometrien matka. Kiireisenä työaikana hajonneitten koneiden kaikki varaosat on haettava lähimmästä kaupungista.

Toinen auto on välttämätön, koska aviopareista on toisen monasti pakko käydä töissä kodin ulkopuolella, koska maatila ei yksin elätä, varsinkaan nuoria, hiljattain tilansa lunastaneita velkaisia viljelijöitä.

Maatilalla on pakko olla asianmukaiset työkalut, kun Suomen ilmastollisesti oikukkaissa olosuhteissa lyhyessä ajassa on monasti yhden ihmisen harteilla kymmenien hehtaarien viljelyalat.

Me emme makaa täällä talvella kuin yöt ja harvoin sairastaessakaan. Maatiloilla on pakko olla karjaa, jolloin työtunteja kertyy päivittäin 12-17, joka on myönteinen asia suuren työttömyyden aikana. Paikat eivät vain kestä ja ihmiskone väsyy siinä kuin teräskin.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Pelkillä viljatiloilla on molempien parien käytävä töissä kodin ulkopuolella tai toisella on oltava hyväpalkkainen virka, koska 40 peltohehtaaria ei elätä nykypäivänä. Paperien pyörittäjät muualla kylläkin. Myös karjatiloilla on toisen puolisoista käytävä muualla töissä tai maatilalla on oltava muuta sivubisnestä nuorten, hiljattain tilansa ostaneiden, velkaisten nuorten tilanteessa.

Massinen kajauttaa lopussa sen vanhan tutun virren, kuinka maksaja on EU ja Suomen valtio, siis veronmaksajat. Massinen on unohtanut kirjoittaa maksajan eteen sanan palkan, jolloin mielikuva heittää kuperkeikkaa. Kukaan ei muista että mekin maksamme veroja! Siis meilläkin on oikeus palkkaan tehdystä työstä kuten muillakin.

Maanviljelijöiden keskiansio on noin 70000 mk vuodessa, kun se Suomessa on muilla aloilla noin 120000 mk vuodessa kahdeksan tuntia päivässä tehtynä.

En valita, esitän vain tosiasioita. Olen onnellinen, olen etuoikeutetussa asemassa saadessani asua maalla, puhtaassa ilmassa, ympäristössä, jonka Luoja on ihmiselle tarkoittanut.

On vain ajan kysymys kuinka kauan meillä on varaa tuottaa maailman puhtainta ruokaa EU-maiden alhaisemmilla tuottajahinnoilla. Maatiloja kun ei voi siirtää ilmastollisesti ja rahallisesti suotuisammille markkinoille, kuten muita yrityksiä Suomessa.

Maija-Liisa Ojala
maanviljelijä