Pääkirjoitus 23.4.1998:
Suomi ja Ruotsi eivät tyydy
sivullisen osaan Itämerellä
Vaikka ajoittain onkin näyttänyt siltä, että Suomi ja Ruotsi ovat haluttomia kehittämään Itämeren alueen turvallisuutta yhteistyössä, osoittaa Pohjolan ulkoministerikokouksessa tiistaina julkistettu yhteinen aloite kuitenkin yksimielisyyden löytyvän, kun tarve sitä vaatii.
Tarpeen yhteisaloitteen esittämiseen loi Venäjän presidentin Boris Jeltsinin viime syksynä tekemä ehdotus Baltian maiden sotilaallisista turvatakuista. Suomi sen paremmin kuin Ruotsikaan ei ollut kiinnostunut Jeltsinin ehdottamista turvatakuista, jotka herättivät pelonsekaista huolestumista niin Virossa, Latviassa kuin Liettuassakin.
Suomen ulkoministerin Tarja Halosen ja hänen ruotsalaisen virkasisarensa Lena Hjelm-Wallénin Tukholman ulkoministerikokouksessa esittelemä uusi turvallisuusyhteistyön vaihe ei sinänsä sisällä järisyttäviä käänteitä Itämeren alueen kysymyksissä, mutta se vahvistaa tyylikkäästi Suomen ja Ruotsin halun toimia itsenäisesti ja aloitteellisesti omassa asiassaan. On ehdottomasti parempi ratkaisu, että tulevaisuuden suuntaa näyttävät aloitteet tulevat alueen sisältä kuin ulkopuolisten sanelemina. Sivustakatsojan osa ei voi eikä saa jäädä näissä asioissa Suomen ja Ruotsin kohtaloksi.
Ajoittain on näyttänyt siltä kuin Itämerenkin turvallisuuskysymysten ratkaisut olisivat luisumassa lähinnä Naton ja erityisesti Yhdysvaltain sekä Venäjän käsiin. Suomen ja Ruotsin yhteisaloite palauttaa alueelliset turvallisuuskysymykset yleiseurooppalaiselle tasolle.
Aloitteen keskeinen sisältö on siinä, että sillä pyritään lisäämään alueen valtioiden puolustusvoimien läpinäkyvyyttä. Suomi ja Ruotsi tarjoutuvat avaamaan puolustusjärjestelynsä naapurimaille ylimääräisille tarkastuskäynneille vastavuoroisuuden pohjalta.
Avoimuus ja läpinäkyvyys ovat muotitavoitteita monilla muillakin aloilla tämän päivän Euroopassa. Erityisen hyvin avoimuus näyttää nykyisissä oloissa sopivan myös puolustusjärjestelyihin, jotka perinteisesti ovat olleet vahvan salaamisen verhon takana.
Tarkastuskäynteihin perustuva tietojen vaihto sisältyi jo Wienin sopimukseen vuodelta 1991. Suomen ja Ruotsin aloitteessa ei olekaan kysymys uuden käytännön aloittamisesta, mutta ehdotus tarkastuskäyntien lisäämisestä tähtää tietoon perustuvan luottamuksen lisäämiseen.
Yhteinen aloite tulee sopivaan aikaan siltäkin kannalta, että Suomen ja Ruotsin suhteissa on viime aikoina ilmennyt epätavallisen paljon kitkaa kansainvälisissä kysymyksissä. Turvallisuuspoliittinen yhteisesiintyminen kuitenkin hälventää epäluuloja syvällisestä näkemysten ristiriidasta ja viitoittaa yhteistyön jatkokehittelyä muun muassa pelastustoiminnan ja rajavalvonnan aloilla. Turvallisuus ei ole sen paremmin Ruotsille kuin Suomellekaan pelkästään sotilaallinen asia.
