Lukijoilta

Rivien välistä -kolumni
Juhani Heimonen:
Kirja, ruusu ja nuukuus

Vietetään nuukuuden viikkoa ja Kirjan ja ruusun päivää.

Edellisestä tuli hyve laman ankeina vuosina, jälkimmäisellä yritetään palauttaa kunniaan sivistyksen ehtyvä alkuvoima, lukutaito.

Nuukuus ei ole samaa kuin saituus tai itaruus. Nuuka on terveellä tavalla säästeliäs. Hän kerää, kokoaa ja käyttää kohtuullisesti.

Nuukuusviikolla kansalaisia ohjataan erityisesti järkevään kuluttamiseen. Meitä kehotetaan suosimaan pitkäikäisiä, kestäviä ja korjattavia tuotteita, välttämään kertapakkauksia ja harrastamaan tavarain yhteiskäyttöä.

Hienoja tavoitteita. Nuukasti kuluttamalla säästämme paitsi omia rahojamme myös luontoa, ympäristöä ja koko elonkehää.

Korjauspalveluiden käyttö tuotteen elinkaaren eri vaiheissa vähentää jäteongelmia ja luo työpaikkoja. Näin maailmasta jää enemmän laatua ja määrää myös jälkeen tuleville.

Hienoja tavoitteita, mutta valitettavan kaukana nykyihmisen arkitodellisuudesta.

Missä ovat ne pitkäikäiset ja kestävät pölynimurit, jääkaapit, tukankuivaimet, käsivatkaimet, stereolaitteet, leivänpaahtimet ja muut kodinkoneet, joita kannattaa huoltaa saati kunnostaa.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Jos vielä korjaajan jostakin löytää, varaosat ja ammattilaisen työ päivärahoineen ja kilometrikorvauksineen ovat niin kallista lystiä, että lähes samalla rahalla hankkii kokonaan uuden vempaimen.

Nuukuuden idea on hieno, mutta idealistinen. Kuluttaja on sisäistänyt markkinatalouden perusehdon, joka on ostaminen. Vanhan tilalle hankintaan aina uusi.

Valinnassa ei ole kyse vain tuotteiden käyttö-, vaan myös status- ja muista immateriaalisista arvoista.

On hienompaa ajaa tuliterällä autolla kuin edellisen vuosimallin käytetyllä. Etenkin, jos jälkimmäisen omistaa naapuri.

Automatisoitu, integroitu, moduloitu ja standardoitu tuotantotapa suosii hyödykkeiden nopeaa kiertoa. Eräiden tavaroiden elinkaari ja takuuaika lähenevät jo lupaavasti toisiaan.

Markkinoiden kannalta kiitollisin asiakas on ns. uusavuton kuluttaja.

Hän kiikuttaa pyykkikoneen kaatopaikalle heti, kun nukkasihti on täynnä.

Kirjan ja ruusun päivää vietetään tänään Yrjön päivänä jo toista kertaa.

Vuosi sitten traditiota puhallettiin henkiin lähinnä helsinkiläisin voimin. Esplanadin puistossa, Kappelin lavalla lukivat ääneen teoksiaan aikamme merkittävimmät kirjailijat Kaurasesta Röyhkään.

Tänä vuonna perinne on leviämässä taikinan tavoin myös kehätie kolmosen ulkopuolelle.

Kymmenissä kunnissa, kirjastoissa, kouluissa, teattereissa, ravintoloissa ja kirjakaupoissa järjestetään kertoman mukaan kymmenittäin toinen toistaa kirjavampia kirjatapahtumia.

Porissa vannotaan runon nimeen, Kangasalla juhlitaan Kiljusen herrasväen Jalmari Finneä, Kirkkonummella estradille kipuaa itse kulttuuriministeri Claes Andersson lukemaan värssyjään ja soittamaan jazzia, Paimion lukiossa teemalle omistetaan melkein koko koulupäivä.

Tavoitteiltaan kirjan päivä on ainakin yhtä kannatettava kuin nuukuuden viikko. Lukutaidon ja -harrastuksen elvyttämistä tarvitaan kipeästi eri toten nuorten keskuudessa.

Vain ruusu askarruttaa.

Tämän ruusun alkuperä palautuu 1400-luvun Espanjaan, Kataloniaan. Siellä piikikästä kukkaa pidettiin huhtikuun vertauskuvana.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Viitisensataa vuotta myöhemmin erään kirjankustantajan suosiollisella avustukselle ruusu, kirja ja katalonialaisten suojeluspyhimys Pyhä Yrjö löysivät toisensa.

Syntyi traditio, jossa mies antaa Yrjön päivänä naiselle ruusun ja nainen miehelle kirjan.

Viestiikö vaihtokauppa jotakin yleispätevää sukupuolten kulttuurisista rooleista, voi vain arvailla.

Joka tapauksessa maamme osoittaa EU-tovereilleen huikeaa esimerkkiä siitä, miten ennakkoluuttomasti pieni, syrjäinen kansakunta kykenee omaksumaan vieraita virtauksia.

Pyhän Yrjön nousu Aleksis Kiven ja Elias Lönnrotin rinnalle kirjallisen sivistyksemme symbolihahmona mitätöi viimeistään käsityksen, jonka mukaan eurooppalaisuudesta suomalaiset ovat suostuneet nielemään vain pizzan ja hampurilaisen.

Kirjoittaja Juhani Heimonen on Turun Sanomien pääkirjoitustoimittaja.