Lukijoilta

Pienviljelyn tulevaisuus
on taattava

Monta vaihetta on maanviljelys Suomessa kokenut tullakseen tilanteeseen, missä tällä hetkellä olemme. Ensin oli raivauspalkkiot, joita sai raivattuaan lisää viljelysmaata tilalleen. Näillä toimenpiteillä ja pienviljelijän ahkeralla työllä pääsimme omavaraisiksi elintarvikkeissa.

Maanviljelyksen kehittyessä yhä tehokkaammaksi etupäässä väkilannoitteilla ja kasvinsuojeluaineilla jouduimme ylituotantoon. Tästä alkoi veronmaksajille kalliiksi tuleva tukiaisten maksu.

Peltojen paketoinnista valtio maksoi korvaukset. Maailman yhtenäisyyttä ajatellen, miljoonien ihmisten nähdessä nälkää, tuntuu siltä että tällekin ylituotannolle olisi käyttöä ollut.

Entä mikä on maanviljelijän, eritoten pienviljelijän, tulevaisuus EU-Suomessa, ja haluammeko jatkossakin olla omavaraisia elintarvikkeissa? Kehityksen suunta näyttää olevan täysin päinvastainen. Esimerkkejä on ollut lihakarjan osalta, koska joudutaan tuomaan naudanlihaa ulkomailta.

Olemmeko vapaita päättämään omista asioistamme, mitä viljelemme ja kuinka paljon pidämme karjaa, sekä mitä milläkin peltohehtaarilla viljellään? Lentokoneet lentävät maittemme yläpuolella seuraten onko maanviljelijä laittanut pellolleen sitä laatua viljaa tai muuta kasvia mitä Brysselistä on määrätty. Joten niin kauan kuin olemme kytketyt EU:hun on vaikea ajatella muutoksen mahdollisuutta.

Oiva Pihlaja