Lukijoilta

Ennen kasvatettiin näin, entä nyt

Ihmetellä täytyy vanhempien välinpitämättömyyttä lastensa tekemisistä tänä päivänä. Kerron tässä yhden esimerkin omasta hyvästä isästäni, ja hänen suhtautumisestaan lastensa tekoihin.

Kun olin pieni poika, ehkä noin 8-9-vuotias, eräänä päivänä tullessani kotiin oli minulla kädessäni sellainen peltinen sammakko, jota sanottiin niku- nakuksi. Isäni kiinnitti siihen huomiota ja kysyi minulta, mistä olen sen saanut, ja vastasin että Wiklundilta näitä sai.

Isäni oli tarkka mies jatkaen kysymyksiä, kunnes rupesin itkemään ja tunnustin, että olin sen varastanut. Isäni oli rehellinen ja vaati sitä myös lapsiltaan.

Asian tultua selväksi isäni kehotti minua pukeutumaan lähtöä varten. Ihmettelin että mihin me nyt lähdemme, isä vastasi, että Wiklundille. Muistan sen kuin eilisen päivän, vaikka tapauksesta on kulunut miltei 60 vuotta.

Olisin mieluummin ottanut selkääni, mutta sitä ei isäni antanut, vaan minun piti itse selvittää asia minkä olin tehnyt.

Niin menimme Wiklundille, jossa piti pyytää anteeksi ja tunnustaa varkaus.

Sain anteeksi, oi mikä helpotus pienen pojan rinnassa. Ja siihen päättyi minun rikollinen ura. Kiitän isääni.

Kaverit joiden kanssa olin liikkeellä eivät joutuneet selvittämään asiaa, ja he joutuivat elämässään suurien vaikeuksien eteen.

Isää kiittäen