Lukijoilta

KIRKON KULMALTA 12.4.1998
Erja Andersson:
Ajan lahja

Ihmisen elo on kiireistä. Kaikki tapahtuu, jos ei täsmälleen, niin melkein tietyllä kellonlyömällä. Enää ei aikaa voi arvuutella auringon on tai tähtitaivaan kajosta.

En voi olla vertaamatta oravanpyörää siihen elämään, jossa isovanhempani elivät nuoruutensa. Ennen oli aikaa tutkia luonnon enteitä tai istuskella vain aitan rappusilla. Kiirettäkin toki oli, mutta se ei ollut jatkuvaa.

Harva kulki kauaksi kotikylästään, mutta kauaksi ei kai kaivattukaan. Elämä pyöri eteenpäin niin kuin aurinko ja luonnonrytmi määräsivät. Moni ajattelee elämän olleen kertakaikkisen suppeaa, mutta epäilen, että ihmisillä oli aikaa mahtaviin retkiin ja tutkielmiin mielikuvissaan.

Nykyihmisen pitää kurssittaa itseään oppiakseen nauttimaan luonnosta tai hiljaisuudesta. Hänen on vaikea rentoutua ilman kemiallisia aineita ja hän kokee jännitystä ja ahdistuneisuutta.

Kun oravanpyörä sitten jostakin syystä katkeaa, ei ihmispolo tiedä, mitä itselleen tekisi. Kun on koko elinikä hosuttu, on vaikeaa elää ilman kellokorttia. Olo tuntuu kovin tarpeettomalta. Miksi herätä aamuisin ja millä täyttää päivänsä? Koko elämä on korostettu suoritusta ja nyt ei yhtäkkiä vaaditakaan mitään. Ihmekös tuo, jos ihminen turhautuu.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Puhutaan burn outista. Jo viisi miljoonaa amerikkalaista kärsii taudeista, jotka kulkevat myös juppiflunssan nimellä. Asiasta on kuitenkin leikki kaukana. Taudinkuvaan kuuluvat väsymys, unettomuus, nivel- ja lihassäryt, krooninen kurkkukipu ja yleinen immuniteetin alennus. Taudista kärsivän keho saattaa olla kosketusarka ja hän kärsii muistihäiriöistä.

Vielä vähän aikaa sitten moisen oireiston omaavat toimitettiin mielenterveysosastolle. Nykyinen lääketiede alkaa kuitenkin ymmärtää kehon ja mielen yhtenäisyyden. Hyväksytään, että oireet, joille ei löydy lääketieteellistä perustaa, ovat kuitenkin totta.

Amerikka on lääketeollisuuden ihmemaa ja sieltä löytyy kaikenvärisiä ja -mallisia pillereitä jokaiseen mahdolliseen vaivaan. Niinpä juppiflunssaan tarjotaan kirjavaa hoitoa vitamiini-hivenainepillereistä lihasrentouttajiin, unilääkkeisiin ja masennustabletteihin.

Ehkä tärkeintä olisi silti antaa itselleen aikaa; aikaa olla vain. Aikaa ajatella. Aikaa tutkia ja miettiä elämänarvoja. Aikaa olla rakkaittensa kanssa. Aikaa tehdä juuri sitä, mikä itselle on tärkeää. Aikaa olla hieman itsekäskin.

Vaikka tainnuttavasta työttömyydestä joskus päästäisiinkin, totuus on, että ihmisen vapaa-aika tulee roimasti lisääntymään. Siksi olisi tärkeää, että osaisimme käyttää ylijäävän ajan hyödyllisesti. Nimenomaan omaksi hyödyksemme. Mutta se vaatii arvojen restaurointia.

Pääsiäisen aikaan useimmilla on mahdollisuus harjoitella joutenoloa. Olla perheen parissa, ulkoilla ja hoitaa fyysistä kuntoaan tai kyläillä ystävien luona. Se on sitä kuuluisaa meditointia, jos mikä.

Ystävällistä, aurinkoista kevättä!

Kirjoittaja on Turun Kaupunkilähetyksen toiminnanohjaaja.