Pääkirjoitus 8.4.1998
Tasa-arvoa lähestytään, mutta
saavutetaanko täysin koskaan
Turun yliopistossa on tehty poikkeuksellisen laaja tutkimus sukupuolten tasa-arvosta. Valtiotieteen tohtori Kaarina Nurmi on vertaillut naisten ja miesten asemaa 12 kehittyneessä läntisessä teollisuusmaassa. Tulokset ovat monella tavalla yllättäviä.
Nurmen tutkimus osoittaa, ettei Pohjolassa kaikki suinkaan ole hyvin, eikä etelässä kaikki huonosti. Esimerkiksi palkkaerot ovat täällä yhä melkoiset ja koulutus Etelä-Euroopassa tasaisemmin jakaantunut. Totunnaiseen käsitykseen tasa-arvosta sisältyy viljalti muutakin harhaisuutta.
Tasa-arvotutkimuksen ensimmäinen ongelma on käsitteen määrittely. Jokainen ymmärtää tasa-arvon vähän eri tavalla riippuen siitä, millaisessa kulttuurissa, yhteiskunnassa ja yhteisössä hän elää. Yleispätevän sisällön antaminen ei ole helppoa edes OECD-maiden kaltaisissa, pitkälle yhtenäisen kehityksen valtioissa.
Nurmi käyttää tasa-arvon arvioinnissa kaikkiaan 17 muuttujaa, jotka liittyvät muun muassa koulutukseen, työelämään, palkkaeroihin ja sukupuolten rooleihin perheessä. Useimmilla osa-alueilla naiset etenevät edelleen askeleen pari miesten jäljessä.
Koulutusta pidetään tasa-arvon tavoittelun keskeisenä välineenä, koska sen ajatellaan parantavan menestymisen edellytyksiä erityisesti työelämässä. Naisten ja miesten koulutusero on 1960-luvulta lähtien kaventunut. Nuorten ikäryhmissä tilanne on kääntynyt sekä määrällisesti että laadullisesti jo naisten eduksi.
Kouluttautuminen ei takaa kuitenkin naisille yhtä varmaa lisäarvoa työmarkkinoilla kuin miehille. He etenevät miehiä harvemmin vaativiin johtotehtäviin, he valikoituvat heikommin palkatuille palvelu- ja hoiva-aloille, heidän ammattiuralleen on tyypillistä työn osa-aikaisuus ja katkonaisuus.
Tästä kaikesta seuraa, että sukupuolet ovat sekä työelämän ehtojen, sosiaalisen statuksen että aineellisten etujen puolesta työmarkkinoilla kovin eriarvoisessa asemassa.
Naisten palkkaus on Nurmen tutkimissa vertailumaissa keskimäärin vain 63 prosenttia vastaavista miesten ansioista. Parhaiten asiat ovat tällä mittarilla mitaten Suomessa (76 %) ja heikoimmin kenties hieman yllättäen Englannissa (49 %).
Britannia näyttää olevan yksi shovinistisimpia maita myös poliittisen tasa-arvon ulottuvuudella. Englannin parlamentin jäsenistä naisia on vain 7 prosenttia. Tosin vielä surkeampi on tilanne vapauden, veljeyden ja tasa-arvon Ranskassa, jonka vastaava prosenttiluku on 6.
Vaikka sukupuolten perheroolit ovat vuosikymmenien kuluessa paljon lähentyneet, kotityöt rasittavat naista edelleen jopa Pohjoismaissa miestä enemmän. Isyyslomalle lapsia hoitamaan jäävä miehenpuoli on yhä vahvistava poikkeus säännölle, jonka mukaan naiset luopuvat omista koulutus- ja uratavoitteistaan miehen ja perheen hyväksi.
Kotitöiden ja -roolien segregaatiossa törmätään tasa-arvon kulttuuriseen perustekijään, jonka kehitystä on vaikea millään ulkopuolisella pakotteella nopeuttaa.
Arvojen muutosta odoteltaessa voi aprikoida tutkija Nurmen esittämää tasa-arvon määritelmää, jonka mukaan ihmisten pitää saada sukupuoleen katsomatta olla oma itsensä. Perimmältään kysymys on siis erilaisuuden hyväksymisestä.
