Juhani Leppä ei ole häiriösoittaja

Pari viikkoa sitten sain kuultavakseni ääninauhan, jonka Eeva Vuori oli tehnyt hänelle tulleesta häiriösoitosta; sain myös luettavakseni lausunnon, jonka pitkäaikainen hyvä ystäväni, Helsingin yliopiston fonetiikan professori Antti Iivonen oli tehnyt tästä ja kahdesta muusta poliisin tekemästä (Juhani Lepän ääntä sisältävästä) äänitteestä.

Kun kuulin häiriösoitosta tehdyn äänitteen, en voinut olla innostumatta asiasta: vuosikymmeniä kestäneelle puolileikilliselle Turun murteen harrastukselleni voisi nyt ehkä löytyä jokin käytännönkin sovellus.

Kirjoitin asiasta 26.3.1998 kolmisivuisen muistion ja annoin sen Lepälle. Ymmärtääkseni hän on liittänyt muistioni omaan lausuntoonsa. Ilmoitin Lepälle, että tutkin ääninauhan pelkästä omasta harrastuksestani: rahallista korvausta en yhden iltapäivän työstäni pyytänyt enkä tällaista myöskään ole saanut.

Kerron muistioni alussa omista murreharrastuksistani, erityisesti kunnianhimoisesta higginsmäisestä halustani paikantaa ihmiset suomen murrekarttaan heidän puheensa perusteella. Kun kysymyksessä ovat oman murteeni eli Turun murteen ja yleisemmin lounaissuomen murteen puhujat, jaan puhujat luotettavimmin kahteen ryhmään, itseäni vanhempiin ja itseäni nuorempiin. Olen itse syntynyt Heidekenillä vuonna 1932.

Ihmisen ikä ilmenee muutenkin (ei vain murrepiirteistä) merkillisen luotettavasti hänen äänestään. Esimerkiksi 75-vuotiaan miehen ääni on usein aika helppo erottaa 50-vuotiaan äänestä.

Piirre, jota voidaan käyttää hyväksi puhujia tunnistettaessa, on äänen (perusvärähtelyn) korkeus. Puhujilla on yleensä oma vaihteluvälinsä, jonka puitteissa heidän äänensä puheen aikana vaihtelee. Tämän piirteen käyttökelpoisuutta vähentää se, että suurin piirtein samalla korkeudella puhuvia ihmisiä on suuret määrät. Arvioin esimerkiksi, että korkeudella 110-120 Hz puhuvia miehiä on Turun seudulla useita kymmeniä tuhansia.

Yksi varteenotettava äänenkorkeuden ominaisuus on se, että ihmiset yleensä käyttävät erilaisia korkeuksia eri tunnetiloissa; niinpä he käyttävät usein korkeampaa ääntä ollessaan kiihtyneitä ja matalampaa ollessaan normaalitilassa.

Niin turkulaiset kuin muidenkin murteiden puhujat muuttavat joissakin yksityisissä puhetilanteissa puhettaan tietoisesti yleiskielisemmäksi, eli he hienostelevat. Hienostelevaa puhetta käytetään tiedostamattakin usein silloin, kun puhutaan sellaisen henkilön kanssa, jonka tulkitaan olevan yhteiskunnan portaikolla korkeammalla.

Häiriösoittajan
turkulaisuus

Eeva Vuoren äänittämän häiriösoittajan äänestä kuulen sen lisäksi, että soittaja on mies ja että hän on vahvasti humalassa, ainakin seuraavat seikat:

1. Soittaja on Turun murteen tai yleisemmin lounaissuomen murteen puhuja.

2. Hän on murteeltaan ja äänenlaadultaan todennäköisesti yli 70-vuotias.

3. Hän on kiihtyneessä mielentilassa.

4. Hän hienostelee puhuessaan Eeva Vuorelle.

Soittajan turkulaisuus tai yleisemmin lounaissuomalaisuus käy ilmi monista murrepiirteistä: mm. puolipitkästä vokaalista, kiekaisusta, painottomien pitkien vokaalien lyhentämisestä ja sananloppuisen n:n pois jättämisestä.

Helsingin-tutkimuksen mukaan häiriösoittajan ja Lepän äänenkorkeudet ovat lähellä toisiaan. Tätä voitaisiin käyttää pienenä osoituksena siitä, että häiriösoittaja ja Leppä olisivat sama henkilö (huolimatta siitä, että saman korkuisen äänen omaavia miehiä löytyy tuhansin), elleivät häiriösoittajan ääni ja Lepän ääni perustuisi kokonaan erilaisessa tunnetilassa tuotettuun puheeseen.

Koska kiihkeässä tunnetilassa olevan häiriösoittajan ja rauhallisessa tilassa olevan Lepän äänet ovat saman korkuiset, on todennäköistä, että häiriösoittajan ja Lepän samassa mielentilassa äänitettyjen äänten korkeudet olisivat sillä tavalla erilaiset, että häiriösoittajan ääni olisi selvästi matalampi kuin Lepän.

Soittajan hienostelu käy ilmi erityisesti neljästä piirteestä, joita turkulaiset yleensäkin käyttävät muuttaessaan murteensa yleiskielisemmäksi: Soittaja ääntää luonnollista kuolema (ei: luannollista kualema) ja tiedä (ei: tiärä; hän käyttää d:tä (ei heikkoa r:ää); hän työntää usein (ei aina) sanojen loppuihin n:n sellaisissakin tapauksissa, joissa turkulaiset eivät n:ää käytä; ja hän joissakin tapauksissa (taaskaan ei aina) lyhentää painottomat pitkät vokaalit: näkemä (ei: näkemään. Juuri se, että hänen yleiskielinen puheensa ei ole yhdenmukaista vaan lipsuvaa, osoittaa, että kysymyksessä on hienostelu.

Mielestäni soittajan hienostelevuus osoittaa, että hän kaikesta haistattelustaan huolimatta siinä mielessä kunnioittaa Eeva Vuorta, että Eeva Vuori on hänen omasta mielestään yhteiskunnallisesti korkeammalla kuin hän itse. Ei tunnu luonnolliselta, että Juhani Leppä hienostelisi soittaessaan Eeva Vuorelle.

Huonot
äänitteet

En millään tavalla halua arvostella sitä tutkimusta, joka on tehty häiriösoittajan ja Lepän äänistä Helsingin yliopiston fonetiikan laitoksessa. Professori Iivonen valitti minulle alun alkaen sitä, että ne kolme äänitettä, jotka hänellä oli käytettävissään, oli tehty vastoin hänen nimenomaisia toivomuksiaan: ne oli tehty aivan erilaisin laittein ja erilaisissa tilanteissa. Tämä teki äänten vertailun ja luotettavien tulosten saamisen vaikeaksi, oikeastaan mahdottomaksi. Lepän ääntä koskevat äänitteet olisi pitänyt tehdä samoja tai ainakin samantapaisia laitteita käyttäen kuin häiriösoittajan ääntä koskevat: Lepän ääni olisi pitänyt äänittää puhelimen kautta puhelinvastaajaan. Tällaisia äänitteitä Helsingin fonetiikan laitos olisi halunnut käyttöönsä, mutta sellaisia se ei saanut.

Valitettavana pidän sitä, että tehdyn selvityksen tärkein anti tuli julkisuuteen muodossa mahdollisuus puhujien samuudesta jää voimaan. Tämän lausuman on yleisesti tulkittu tarkoittavan sitä, että häiriösoittaja on Leppä.

Kun ottaa huomioon sen, että äänitteitä ei ollut tehty sillä tavalla yhteismitallisiksi kuin jokainen itseään kunnioittava foneetikko haluaisi, olisin taipuvaisempi luonnehtimaan mittaustuloksiin perustuvaa lopputulosta seuraavasti: molemmat mahdollisuudet (se, että häiriösoittaja on Leppä, ja se, että häiriösoittaja ei ole Leppä) jäävät mittaustulosten yhteismitattomuuden takia voimaan. Kansanomaisemmin sanoen: tehtyjen mittausten perusteella ei pystytä tekemään luotettavia päätelmiä suuntaan eikä toiseen.

Itse en ole perustanut käsitystäni mittaustuloksiin vaan ainoastaan korvakuuloon.

Kirjoitan muistioni viimeisessä kappaleessa, että olen täysin varma, että N1-äänitteen puhuja (= häiriösoittaja) on eri henkilö kuin Juhani Leppä. Edellä olen koettanut esittää, millä perusteilla olen päätynyt tällaiseen johtopäätökseen. Menetelmäni perustuu lähinnä vanhan turkulaisen korvaan. Samoin kuin kaikki neekerit saattavat valkoihoisten mielestä olla samannäköisiä, saattaa kaikkien turkulaisten puhe kuulosta ei-turkulaisista samanlaiselta.

Korostan, että en puuttunut häiriösoittojupakkaan tavoitellakseni taloudellisia etuja; en myöskään siitä syystä, että olisin halunnut syyllisen joutuvan kiikkiin ja syyttömän pääsevän vapaaksi. Syyni oli äänteellis-murteellinen; ehkä omalla harrastusalallanikin on tässä jotain merkitystä.

Kalevi Wiik
Turku