Lukijoilta

Uskollisuussitoumus unohtui

Varsin pitkälle koulutettu oikeusoppinut käytti 24.3. TS:ssa laajasti palstatilaa ilmaistakseen henkilökohtaisen tukensa prostituution vapaalle harjoittamiselle. Kirjoituksen systemaattinen ja ilmeisen harkittu yksipuolisuus oli hienoinen yllätys lukijalle. Kirjoittajan keskeisenä ilosanomana on: Kukaan (ulkopuolinen) ihminen ... ei joudu kärsimään millään tavalla prostituutiosta. Lievästi sanottuna kyseenalainen väittämä... Olisi TS:n kakkossivulta kuvitellut löytävänsä hieman objektiivisemmin tutkittua tietoa.

Kirjoittaja näkee prostituution vastustamisen puhtaasti teoreettisena, jopa uskonnollisena, moralismina. Hän ei löydä mitään käytännön oikeutusta siihen kristilliseen perinteeseen, jonka taholta tämä ammattikunta on menneinä vuosisatoina kärsinyt lähinnä varkaiden tasoista kohtelua, mitä tulee toiminnan laillisiin oikeuksiin.

Täysi-ikäisen väestön solmimia laillisia parisuhdesopimuksia (lue: uskollisuussitoumuksia) ei käsitellä artikkelissa lainkaan, ikään kuin kyseinen ihmiselämän osa-alue olisi arvoltaan niin vähäpätöinen, ettei yhteiskunnan kannata tarjota käytännön valvontaa näiden sopimusten noudattamiselle.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Eräs demokraattisen oikeudenmukaisuuden tärkeimpiä kulmakiviä on periaate: Mitään sopimuksia ei ole pakko tehdä, mutta kaikkia tehtyjä sopimuksia on pakko noudattaa. Juuri tätä keskeistä periaatetta prostituutioteollisuus rikkoo kaikissa muodoissaan, aina kun avioituneelle henkilölle tarjotaan makuuhuone-elämän piiriin kuuluva kokemus ilman puolison suostumusta. Aviopuolison (yleensä vaimon) kannalta on käytännössä merkityksetöntä, oliko kyseinen palvelu toteutettu luonnossa vai nykyaikaisen tekniikan välityksellä (valokuvajulkaisut, video, puhelin, internet).

Joka tapauksessa prostituutioteollisuus verottaa ihmisen rajallisia voimavaroja osoittaa hellyyttä toista ihmistä kohtaan - juuri niitä arvostettuja voimavaroja, jotka avioliittosopimusta tehtäessä on luvattu puolison yksityisomaisuudeksi. Onkin hieman outoa, että prostituutiokeskustelussa on rajoituttu käsittelemään vain yhtä tiettyä fyysisen palvelun muotoa. Koko keskustelun mielekkyys perustuu nimenomaan aviosopimusten loukkaamattomuuden puolustamiseen, ei niinkään yksittäisten loukkausten hovikelpoisuuden arvioimiseen.

Jos tavoitteenamme todella olisi yksilökeskeinen (liberaali) demokratia, ehkä aviosopimuksen lomakkeissa olisi rasti ruutuun -valikko, josta saisi poimia haluamansa tasoisen uskollisuussitoumuksen.

Prostituutiopalvelujen myyminen sitoumuksen tehneelle (tai alaikäiselle) olisi tällöin lainvastainen teko. Sukupuolimoraaliin liittyvää kristillistä painolastia pääsisi ihmettelemään seuraamalla tilastoista, kuinka kiltisti suomalainen mies tekee ryhdikkäitä moraalisia ratkaisuja kun vaimo käskee.

Emme elä vielä näin kehittyneessä demokratiassa. Viranomaisten valvova käsi ei yhtäkkiä ehtisi paimentaa jokaista lammasta erikseen. Siksi joudumme vielä turvautumaan yksinkertaiseen apukeinoon: enemmistön päätöksiin. En liene väärässä jos väitän, että edellämainitun kaavakkeen ei prostituutiota -sarakkeeseen tulisi ylivoimaisesti eniten rasteja. Tietysti aiheesta voitaisiin saada toisenlainenkin tulos, jos kysely suunnattaisiin vain miehille anonyyminä, tyyliin: Kuinka suurta palkkaa tahtoisit tienata (emme kerro pomollesi)?

Leikki sikseen. On kyse vakavasta asiasta, ja tehokkaalle valvonnalle on perusteita. Kaikentyyppisten prostituutiopalvelujen rajoista on syytä keskustella, ja ennen kaikkea henkilösidonnaisista rajoista (ikä, siviilisääty), ei pelkästään maantieteellisistä rajoista. Ihmisen vapaus tehdä typeriä päätöksiä koskien omaa makuuhuonettaan ei anna oikeutta sotkea lähimmäisten makuuhuonetta.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Tämä ei ollut vielä kristinuskoa... Tämä oli vasta sitä vanhaa lakia.

John Mittler
Siviilisäädytön maallikko
Turku