Lukijoilta

Kauppakorkeakoulu nielee Rehtorinpellon puiston

TS/Timo Talus<br />Turun kauppakorkeakoulun lisärakennus on suunniteltu nykyisen rakennusryhmän sisäkulmaan, Hämeenkadun puol elle. Kirjoittaja pitää valitettavana, että Rehtorinpellon puistoa taas kohdellaan kaltoin. - Kuvassa taustalla vasemmalla Tyks.
TS/Timo Talus
Turun kauppakorkeakoulun lisärakennus on suunniteltu nykyisen rakennusryhmän sisäkulmaan, Hämeenkadun puol elle. Kirjoittaja pitää valitettavana, että Rehtorinpellon puistoa taas kohdellaan kaltoin. - Kuvassa taustalla vasemmalla Tyks.

Aavistan astuvani kusiaispesään, kun kirjoitan Turun kauppakorkeakoulun laajennuksesta, mutta asia on sen arvoinen, että siitä on syytä keskustella laajemminkin kuin vain kaupungin virallisissa elimissä.

Kauppakorkeakoulua on tarkoitus laajentaa, toistamiseen melko lyhyen ajan sisällä. Ehkä oikeampaa on sanoa, että kauppakorkeakoulu haluaa tässä vaiheessa turvata kätevän laajentumismahdollisuuden, tulevaisuutta silmälläpitäen.

Arkkitehtitoimisto Nurmela-Raimoranta-Tasa on tutkinut laajennukselle useita sijoitusvaihtoehtoja, ja näistä on päädytty ratkaisuun, missä lisärakennus sijoittuu nykyisen rakennusryhmän sisäkulmaan, Hämeenkadun puolelle.

Tietääkseni kiinteistö- ja rakennustoimen lautakunta on tätä koskevan asemakaavaluonnoksen jo hyväksynytkin. Kauppakorkeakoulun kannalta tämä vaihtoehto on toiminnallisesti ja sen imagon kannalta paras. Se toimisi edelleen yhtenä fyysisenä kokonaisuutena.

Kaupunkikuvallisesti, maisemallisesti, pidän tätä ratkaisua valitettavana. Rehtorinpellon puistoa pienennettiin jo edellisen laajennuksen yhteydessä ja sen muoto muuttui, mutta edelleenkin se on varsin kaunis puistikko juuri siltä osalta, mihin lisärakennus sijoittuisi.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Vaihtelevan korkuiset ja käsittelytavaltaan erilaiset rakennusmassat rajaavat kauniisti tätä pientä keidasta, missä lehtipuut näyttävät hyvin viihtyvän Jussi Mäntysen Merikotkat-patsaan ympärillä. Tähän näkymään toivoisin kauppakorkeakoulun eteläsivun edelleen jäävän.

Nyt tulen kirjoitukseni filosofiseen osaan, joka sekin voisi olla keskustelun arvoinen. Aloitan sen omatekoisella mietelauseella: Elossa oleva arkkitehtikunta on kuin perunan naatti, ainoa kelvollinen on maan alla. (Erityisen ajankohtainen tänä juhlavuonna.)

Turun kauppakorkeakoulu on professori, arkkitehti Aarne Ehojoen parhaimpia töitä Turussa, mutta sillä ei ole mitään merkitystä. Valokuvaajalla, joka kuvaa Ehojoen suunnitteleman rakennuksen, on lain suoma tekijänoikeus kuvaansa. Ehojoella ei vastaavaa oikeutta ole omaan luomukseensa.

Jos kuvittelemme, että kysymyksessä olisikin nykyistä melkoisesti vanhempi rakennus, suunnittelijan ei välttämättä tarvitsisi olla Alvar Aalto tai Erik Bryggman, vähemmän kuuluisakin kelpaisi, niin silloin se todennäköisesti olisi suojeltu. Laajennuksesta Hämeenkadun puolella ei keskusteltaisikaan. Vaikka minusta pitäisi, siinäkin tapauksessa!

Olen iloinen siitä, että elän kaupungissa, missä on runsaasti ajallisia kerrostumia, sekä rakennuskannassa että nimistössä, mutta en pidä rakennuksen ikää sinänsä minään itseisarvona. Laadun pitäisi tällöinkin olla ratkaisevana. Uudempaakin voitaisiin joskus suojella.

Huomasiko muuten kiinteistö- ja rakennustoimen lautakunta päätöstä tehdessään, että käsite Rehtorin pelto poistuu mainitussa asemakaava-ehdotuksessa kaupungin nimistöstä. Historiallinen Rehtorin peltohan kuului aikanaan Turun kimnaasin rehtorin palkkaetuihin. Pikkujuttu sinänsä, mutta pikkujutut meillä ovat usein tärkeitä - varsinkin silloin kun ne ovat vanhoja.

Olof Holmberg
arkkitehti