Lukijoilta

Pääkirjoitus 4.4. 1998:
Lamakauden väistyminen ei poistanut epävarmuutta

Vaikka Suomella menee taloudellisesti hyvin ja kansalaisten elämänolot ovat monin tavoin parantuneet verrattuna laman syvimpien vuosien aikaan, vaivaa suomalaisia yhä suuri epävarmuus tulevaisuudesta. Kansalaisten asenteita selvittelevä säännöllinen Monitor-tutkimus paljastaa, että optimismi on yhä harvinaista Suomessa parhaiten ansaitsevan kansanosan ulkopuolella.

Monitor-tutkimukset ovat ennenkin antaneet ristiriitaisia tuloksia suomalaisten tunnoista eikä tämänkertainen tutkimuskaan ole sen kummempi mittari kuin monet muutkaan asenteita kartoittavat selvitykset.

Tutkimuksen tulkitsijat ovat muun muassa näkevinään suomalaisten kääntyneen selvästi epäkaupallisuuden arvostamiseen ja pitävät tätä seurauksena markkinoinnin ylilyönneille. Toisin sanoen kansalaiset eivät ole vielä heränneet laman jälkeen samalla tavalla kuin yritykset omalla lohkollaan.

Tutkimuksesta käy myös ilmi, että suomalaisuuden arvostus on voimakkaassa nousussa. Ilmiö on sinänsä myönteinen, mutta siihen liittyy myös tiettyä kielteisyyttä, jos se on vastareaktio kansainvälistymiselle.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Kansaa ei kukaan voi käskeä olemaan sitä tai tämä mieltä, mutta Suomi on peruuttamattomasti valinnut tien, joka vääjäämättä johtaa yhä laajempaan kanssakäymiseen kansainvälisen yhteisön puitteissa. Suomalaisuuden lisääntyvä arvostus voi lopulta olla pikemminkin voimavara kuin heikkous kansainvälistymisessä.

Eri väestöryhmien asenteet näyttävät kehittyvän eri suuntiin. Tästä on seurauksena yhteiskunnassa vallitsevien näkemysten pirstaloituminen kaikkine hankaline seurauksineen. Erityisesti yhteiskunnan päätöksentekijät joutuvat vaikeuksiin ratkaisuissaan, kun keskiarvotiedot yhteiskunnan asennevirtauksista kertovat yhä vähemmän todellisuudesta.

Yllättävää ei ole Monitor-tutkimuksesta avautuva tieto, että yhteiskunnan taloudellinen eliitti erottuu muusta joukosta selviytyjänä. Muilla menee huomattavasti huonommin ja taloudellinen eriarvoisuus pikemminkin lisääntyy kuin vähenee.

Nuorison epävarmuuden kasvu on ilmiö, jota päätöksentekijät eivät voi kevyesti sivuuttaa. Monissa yhteyksissä on jouduttu toteamaan, että nimenomaan nuorten ihmisten elämänoloihin Suomessa on kiinnitetty aivan liian vähän huomiota. Jos kansakunnan tulevaisuutta halutaan rakentaa vankalle pohjalle, on päätöksenteossa paneuduttava nimenomaan nuorison ongelmiin.

Monitor-tutkimus on vain yksi mittari monien muiden joukossa, mutta senkin esille tuomat asenteet antavat selviä viitteitä siitä, mihin suuntaan suomalainen yhteiskunta on menossa ja millä lohkoilla päättäjien on pyrittävä toimimaan tarpeellisten muutosten moottoreina.