Lukijoilta

Aimo Massisen Päivän pistot -kolumni:
Vallanjanosta alkoholisoitunut

Valta juovuttaa, ja turhauttava vallantavoittelu juovuttaa ehdottomasti.

Humaltunut ihminen on elävä ruumis. Poliittinen ruumis on humalassa useammin kuin kenenkään terveys kestää.

Poliittisessa sodankäynnissä on aina ollut käytössä kaksi makeaa syöttiä: viina ja naiset.

Valtiotieteen tohtori Kukka-Maaria Karjalaisen kirja Isä (WSOY) on traaginen kertomus lahjakkaasta miehestä, jonka komeasti alkanut poliittinen ura sortui alkoholiin.

Tyttären kirjoittama kirja isästään ei ole koskaan objektiivinen dokumentti, mutta se voi silti olla paljastava. Kukka-Maaria Karjalaisen ansioksi on sanottava, että hän pyrkii kipeästä aiheesta huolimatta olemaan melko suorasukainen ja rehellinen.

Samalla kun tytär osoittaa suurta kunnioitusta isäänsä kohtaan, hän tuo kuitenkin säälimättömästi esille tämän heikkoudet. Elämä on raadollista. Valtiomiestenkin perhe-elämä voi olla yhtä helvettiä.

Maamme pitkäaikaisin ulkoministeri Ahti Karjalainen oppi ryyppäämään jo Urho Kekkosen oppipoikana 1950-luvulla. UKK jopa alkuun pilkkasi Ahtia, etteihän se ole mies eikä mikään, joka ei juo itseään kunnon känniin.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Ahti oli nopea oppimaan. Tohtorinväitöksen karonkkakin venähti pitkäksi seuraavaan päivään.

Karjalaisen alkoholinkäyttö pysyi silti silloin tällöin sattuneista mokista huolimatta jotenkin hallinnassa 1970-luvun alkuun. Mutta kun poliittiset vastoinkäymiset toden teolla alkoivat ja unelma presidentin tuolista lipui yhä kauemmaksi, juovuttavaa juomaa kaatui yhä enemmän kurkusta alas.

Karjalaisen elämäntielle osui kaiken kaikkiaan kolme mahtitekijää, jotka ottivat hänestä niskalenkin.

Ensimmäinen niistä oli idän karhu, jonka edessä hän oli rähmällään uransa alusta loppuun.

Toiseksi Karjalaisen kohtalona oli jäädä lopullisesti Urho Kekkosen varjoon. Hän yritti pientä irtiottoa 1970-luvun alussa mutta epäonnistui. Sen jälkeen hän pystyi vain nöyristelemään UKK:n edessä - eikä se tietenkään auttanut.

Kolmas, uran lopun sinetöinyt tekijä Ahti Karjalaisella kuningas alkoholi. Se riivasi häntä kuoleman lautalle saakka.

Ilmeisesti Ahti Karjalainen teki alun perin väärän uravalinnan eksyttyään politiikkaan, johon hän oli liian kiltti ja herkkä mies.

Mutta päästyään jo 27-vuotiaana vallan portille, pääministerin sihteeriksi, hän ei osannut enää kääntyä takaisin. Hän juopui paitsi alkoholista, myös vallanhalusta.

Karjalainen olisi kuitenkin luonteeltaan sopeutunut politiikkaa paremmin yliopiston professoriksi, pankinjohtajaksi tai yritysjohtajaksikin.

Kukka-Maaria Karjalainen syyllistää paljon sekä muita poliitikkoja että varsinkin lehdistöä isänsä tuhoamisesta. Rehellisyyden nimessä täytyy kuitenkin muistaa, että Ahdin alkoholiongelmaa - naisjutuista puhumattakaan - suorastaan piiloteltiin julkisuudelta rattijuoppoustapaukseen saakka.

Olen harvoin pihdannut mehevää uutista, mutta kun Karjalaisen käry vuoti sos.dem. lehtien päätoimittajien palaveriin toukokuussa 1979, päätimme vielä silloinkin tietolähteen toivomuksesta, ettemme poliittisista syistä ehätä uutista julkaisemaan, vaan jätämme likaisen työn iltapäivälehtien huoleksi. Parin päivän kuluttua Ilta-Sanomissa olikin tapauksesta mahtavat otsikot.

Hymy-lehtien perätön ja perheitäkin riepova juoruilu on asia erikseen, mutta meillä ollaan poliitikkoja kohtaan usein liiankin hienovaraisia ja pitkämielisiä.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Kaiken huipuksi alkoholisoituneesta Karjalaisesta ryhdyttiin tekemään 1981 jopa presidenttiä, kun kepun piti saada Mauno Koivistolle ulkopoliittisesti sopiva vastaehdokas vaikka suonsilmästä.

Ja vielä tämän surkean näytelmän jälkeenkin Karjalainen nimitettiin Suomen Pankin pääjohtajaksi - kunnes Koivisto oli pian pakotettu hänet erottamaan.

Suomalainen tapakulttuuri ei osaa suhtautua riittävän vakavasti alkoholiin ja alkoholisteihin. Juoppoja paapotaan meillä loputtomiin. Vaikka poliitikkojenkin alkoholinkäyttö on paljon siistiytynyt, vielä löytyy liikaa tilanteita, joissa ryyppäämiselle naureskellaan tai sillä jopa rehvastellaan.

Jos suhtautumistapa alkoholiin olisi toinen, Ahti Karjalaisen elämäkään ei ehkä olisi päättynyt niin murheellisesti. Tosin Ahti runoili enteellisesti jo poikasena: - Muruja on elon onni, suurin osa suruja.

Kirjoittaja Aimo Massinen on Turun Sanomien päätoimittaja.