Lukijoilta

Turun Sanomien pääkirjoitus 31.03. 1998
Kuntatalouden terveytys
monien keinojen palapeliä

Kunnat ovat uppoamassa talousvaikeuksiin jo toisen kerran tällä vuosikymmenellä. Juuri kun laman luultiin päästäneen otteestaan, tunnusluvut ovat alkaneet uudestaan vilkuttaa punaista.

Turun ja sen lähinaapurien tilinpäätökset viime vuodelta kertovat korutonta sanomaa. Viiden kunnan taloudessa ammottaa lehtemme keräämien tietojen mukaan (TS 29.3.) yhteensä 305 miljoonaa markan vaillinki. Vain Naantalilla vuosikate ylittää juuri ja juuri poistot.

Pahiten tasapaino horjuu Kaarinassa, jossa asukasta kohti laskettu vuosikatteen ja poistojen erotus on 1700 markkaa miinuksella. Turku peesaa 1400 markalla kyseenalaisen listan kakkosena ja Raisio tonnilla kolmosena.

Jos kunnat tätä vauhtia syövät enemmän kuin tienaavat, edessä on ennen pitkää kassa- ja rahoituskriisi. Näin uhkaa käydä aikana, jolloin Suomen kansantalous kasvaa ja voi hyvin. Entä, kun nousu joskus katkeaa. Silloin kuntien edellytykset selvitä ahdingosta ovat vielä heikommat.

Kurimuksen taustalla vaikuttavat sekä koti- että vieraskutoiset syyt. Kunnat korostavat kernaasti jälkimmäisiä muistuttamalla, että valtaosa niiden menoista on lakisääteisiä. Syyttävä sormi osoittaa myös valtionapuja, joiden määrä on vuosikymmenen mittaan vähentynyt laskentatavasta riippuen jopa puoleen entisestä.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Edelliseen kriisiin kunnat reagoivat kiristämällä verotusta, ottamalla lisää lainaa ja leikkaamalla menoista kauttaaltaan ohuita siivuja. Alttius turvautua uudestaan samoihin konsteihin on suuri.

Tuskin oli pöly Kaarinan edellisen veronkiristyspäätöksen ylle laskeutunut, kun kaupungissa on taas alettu ajaa veroprosentin korotusta. Pohjustustyön on totutun kaavan mukaan tehnyt virkamiesjohto. Alussa poliittiset päättäjät panivat vastaan, mutta nyt kiistellään enää korotuksen suuruudesta.

Tulojen lisääminen verotusta kiristämällä on helppoa, mutta lyhytnäköistä taloudenpitoa. Vaikutukset ovat kuin pakkasella housuunsa pissimisellä; hetken lämmittää, sitten vilu on yhä purevampi. Ajanoloon kyse on myös maineesta, imagosta ja uskottavuudesta. Kunta, joka tavan takaa resuaa verotuksella menettää vetovoimansa asuin- ja yrityspaikkakuntana.

Jos ajatellaan Turun seudun kuntien tilannetta, mitään yhtä, yleistä ja automaattisesti tepsivää ratkaisua tuskin kukaan pystyy esittämään. Talouden tervehdyttäminen on monien keinojen palapeliä, jossa yhteiset asiat on rohjettava panna tärkeysjärjestykseen.

Vaikka kunnat ovat 80-prosenttisesti valtion määräämien velvoitteiden lieassa, toteuttamisen tavassa ja taidossa on liikkumavaraa. Palveluja voidaan paljon nykyistä enemmän ostaa ulkopuolelta ja kilpailuttaa. Tukholmassa kaupunki on tällä tavalla säästänyt kustannuksia 10 - 20 prosenttia.

Sairaanhoitopiirien kaltaiset alueelliset monopolit ovat jo kauan sitten kääntyneet omistajiaan vastaan. Ylikunnallista yhteistyötä olisi toisaalta järkevää tehdä monilla aloilla, joissa Turku naapureineen edelleen puskee yksin. Esimerkiksi palotoimi, seutuliikenne, jätehuolto, kulttuurin ja vapaa-ajan palvelut, jopa koululaitos tarjoavat mahdollisuuksia kustannuksia säästävälle rationalisoinnille.

Itsehallintonsa reviirejä mustasukkaisesti vartioivat kunnat suostuvat toiminnallisiin rajanylityksiin yleensä vain silloin, kun se tuottaa niille itselleen suoraa hyötyä.

Asenne on perinjuurin väärä. Hallinnon lähtökohtana pitää olla ihmisten tarpeet ja palvelujen järjestäminen alueellisesti siitä riippumatta, minkä kunnan kirjoissa itse kukin sattuu olemaan.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy