Lukijoilta

Suomi 1948 -kolumni
Veli Junttila:
Yya-sopimus valmistui

Huhtikuun 1948 alussa presidentti J.K. Paasikivi evästi Helsingissä luottomiehensä, oikeustieteen tohtorit Urho Kekkosen ja J.O. Söderhjelmin yya-neuvottelun loppusuoralle Moskovaan.

Paasikivi määräsi, että sopimukseen on kirjoitettava Suomen pyrkimys pysyä suurvaltojen ristiriitojen ulkopuolella. Suomi ei solmi myöskään sotilassopimusta, koska sitä vastustaa sekä eduskunta että laaja yleinen mielipide.

Paasikivi määräsi myös, että Kekkosen on esitettävä nämä periaatteet Suomen presidentin henkilökohtaisena viestinä neuvostojohdolle. Tämä määräys merkitsi samalla asiallisesti sitä, että Paasikivi vaihtoi valtuuskunnan johdon ja tukki pääministeri Mauno Pekkalan ja ulkoministeri Carl Enckellin suut. Paasikivi katsoi viime mainitut herrat kelvottomiksi, venäläisten edessä liian heikoiksi hoitamaan näin tärkeää isänmaan asiaa.

Tutkija Juhani Suomen mukaan Kekkonen hoiti tehtävänsä taitavasti. Ratkaisevassa neuvottelussa 5.4. Kremlissä Kekkonen osasi kertoa venäläisille, että Paasikivi tekee kaikkensa sopimuksen puolesta - jota laajalti vastustetaan - kunhan se ei ole sotilassopimus. Kekkonen kertoi ovelasti, että Paasikivi haluaa saada sopimuksen taakse yleisen kansalaismielipiteen, siksi on solmittava Suomen esittämä malli, joka myös ottaa huomioon venäläisten toivomat sotilaalliset tarkoitusperät.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Ulkoministeri V. Molotov ei tietenkään antanut sanojen hämätä itseään, mutta suomalainen malli ilmeisesti tyydytti ja ulkoministeri ilmoitti yllättäen - parin kiemuran jälkeen - hyväksyvänsä Suomen ehdotuksen.

Suomalaiset olivat ällikällä lyötyjä. Molotovin myöntyessä keskustelua kävi J.O. Söderhjelm, jolle Kekkonen hoksasi nopeasti kuiskata lyö kiinni.

Söderhjelm löi kiinni. Sen jälkeen Molotov tiedusteli Pekkalalta, voidaanko asiaa pitää sovittuna. Pekkala oli pudonnut kärryiltä ja etsi epätoivoisesti apua. Kekkonen ja Söderhjelm antoivat elekielellä voimakkaat signaalit, että vastaa kyllä ja Pekkala vastasi kyllä.

Loppu sujui luistavasti. Molotov hyväksyi huomautuksitta Suomen esittämän lyhyemmän, vain 10 vuoden voimassaolon.

Venäläiset hyväksyivät myös varsin helposti perusteisiin lausuman Suomen pyrkimyksestä pysyä suurvaltain ristiriitojen ulkopuolella. Siis eräänlainen puolueettomuuden tunnustus - ainakin rauhan aikana.

Kuuluisat ensimmäiset artiklat saivat seuraavan sananmuodon. 1 artikla: Siinä tapauksessa, että Suomi tai Neuvostoliitto Suomen alueen kautta joutuvat aseellisen hyökkäyksen kohteeksi Saksan tai muun sen kanssa liitossa olevan valtion taholta, Suomi uskollisena velvollisuuksilleen itsenäisenä valtiona tulee taistelemaan hyökkäyksen torjumiseksi. Suomi kohdistaa tällöin kaikki käytettävissään olevat voimat puolustamaan koskemattomuuttaan maalla, merellä ja ilmassa ja tekee sen Suomen rajojen sisäpuolella tämän sopimuksen määräämien velvoitustensa mukaisesti tarpeen vaatiessa Neuvostoliiton avustamana tai yhdessä sen kanssa.

Yllämainitussa tapauksessa Neuvostoliitto antaa Suomelle tarpeen vaatimaa apua, jonka antamisesta Sopimuspuolet sopivat keskenään.

2 artikla: Korkeat Sopimuspuolet tulevat neuvottelemaan keskenään siinä tapauksessa, että 1 artiklassa tarkoitetun sotilaallisen hyökkäyksen uhka on todettu.

Maaliskuun 1948 lopulla vahvistuivat Suomessa huhut kommunistien vallankaappausaikeista. Yhden vakavasti otetun asiakirjan toimitti mm. puolustusvoimain komentaja Aarne Sihvolle sekä Paasikivelle Sihvon aktivistitoveri pankinjohtaja K.J. Kalliala.

Kalliala arvioi, että kommunistit pyrkivät valtaan äkkiyllätyksellä, johon kuuluu sotaväen eristäminen aseistaan ja valtakunnan ylimmän johdon sekä sotilaspäällystön vangitseminen. Teoria perustui siihen, että kommunisteilla on käytössään vahvat iskujoukot, joita yllätetty armeija ja harvalukuinen hallitukselle uskollinen poliisikunta ei pysty vastustamaan.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Kallialan uhkakuva tietysti hermostutti muutama päivä sen jälkeen kun Hertta Kuusinen oli luvannut Suomellekin Tshekkoslovakian tien. Asiaa tutkinut professori Osmo Jussila pitää kuitenkin Kallialan pelkoa aiheettomana: Kalliala oli kevään 1948 uhkakuvaansa varten soveltanut vallankumouksen teoreetikko Tuure Lehénin kirjoituksissa 1020-1930-lukujen vaihteessa esitettyjä oppeja.

Kirjoittaja Veli Junttila on Turun Sanomien toimittaja.