Lukijoilta

Kirjoittajavieras Jouko Heyno:
Uusi lama
tulossa?

Maamme syöstiin 1990 alkaessa ennen näkemättömään talouskriisiin, jota virheellisesti kutsutaan lamaksi. Taloustieteessähän lamalla tarkoitetaan talouspulaa, tuotannon ja kysynnän epäsuhdasta johtuvaa kaupan ja sitä myötä tuotannon hidastumista ja lopulta lähes pysähtymistä.

Tätä lamaa siivittivät niin päivittäiset yrityskonkurssit, irtisanomiset kuin lopulta lähes täydellinen kaupallisen pankkitoiminnan lakkaaminen. Pankkitoiminta saattoi jatkua konkurssin välttäen vain veronmaksajien suosiollisella tuella.

Pankkikriisiin oli kaksi ratkaisevaa syytä: pankkien harjoittama holtiton ja vakuudeton luotonanto sekä pankkien täydellinen piittaamattomuus pankkilakien omistusrajoituksia koskevista määräyksistä. Tämän seurauksena liikenteessä oleva raha oli vuosikymmenen vaihteessa suurelta osin vajaakatteista, ja samalla pankit yliluotottivat oletettujen ja kuviteltujen voittojen toivossa vastoin lakia itse omistamiaan yrityksiä.

Nyt on jälleen kaikkien luettavissa pian iskevän talousromahduksen merkit. Pankit ovat jälleen heittämässä yli laidan lain edellyttämät omistusrajoitukset. Seurauksena on - jälleen - että pankkien suurimmiksi luottoasiakkaiksi nousevat niiden itse hallitsemat ja hallinnoimat yritykset.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Toinen merkki lähestyvästä romahduksesta on talouden tuottolukujen vertailu. Kaikkien suurten suomalaisten rahalaitosten prime -korot ovat 4 prosentin tietämissä. Tämä on siis vakuudellista luottoa, jonka riski on äärimmäisen pieni. Toisaalta varsinaisten riskisijoitusten, esim. teollisuusosakkeiden tuotto on karkeasti 2,5 prosentin luokkaa. Epäsuhta on ilmeinen, eikä voine kestää kovin kauan.

Syy pörssiosakkeiden huonoon tuottoon näyttää olevan sama, kuin ennen edellistä romahdusta. Osakkeiden ylihinnoittelun pääsyinä ovat valtataistelu nk. substanssiyhtiöissä ja ennen kaikkea se, että pankit hyväksyvät itse hallinnoimiensa ja hallitsemiensa yritysten osakkeita lainojen vakuudeksi pörssikurssien arvon mukaan. Lainajärjestelmä alkaa siis jälleen nousta samanlaisen kuplan päälle, kuin 80-luvun lopussa. Kupla ei yksinkertaisesti voi olla puhkeamatta.

Merkillisen lisän tulevan romahduksen merkkeihin antaa veronmaksajien tuella toimivien ja siis periaatteessa konkurssikypsien pankkien tilanne. Huolimatta siitä, että esim. Merita pysyy pystyssä vain pankkituen tekohengityksellä, se jakaa A-osakkeelleen jopa 3 prosenttia osinkoa, siis selvästi yli esim. pääosin hallinnoimansa Metran 1,9 prosentin. Tämä siitä huolimatta, että lain mukaan yritys voi jakaa osinkoa vain voittovaroista.

Romahduksen ennusmerkit ovat siis (jälleen) selvästi näkyvissä. Katastrofi voidaan toki estää, mutta vain, jos se on niiden intresseissä, jotka asioista päättävät. Viime kädessä Suomessa asioista päättää äänestäjä, sillä valtiovalta Suomessa kuuluu (edelleen) kansalle.

Kirjoittaja on Turun humanistisen tiedekunnan opiskelija.