Lukijoilta

Pääkirjoitus 22.3.1998:
MAI-hankkeessa törmäävät
kansallinen ja kansainvälinen

Julkiseen keskusteluun on putkahtanut salaperäinen lyhenne, MAI. Se tulee englanninkielisistä sanoista Multilateral Agreement of Investments. Sanatarkasti kysymys on siis monenvälisestä investointisopimuksesta. Mutta ei siinä kaikki. Käsitykset sopimuksen sisällöstä, tarkoituksesta ja vaikutuksista vaihtelevat hämmentävästi äärestä laitaan.

MAI on vuonna 1995 aloitettu hanke, jonka tavoitteena on luoda kansainvälisesti sitovat pelisäännöt maailmanlaajuiselle sijoitustoiminnalle. Neuvotteluja ovat käyneet teollisuusmaiden yhteistyöjärjestön OECD:n kaikki 29 jäsenmaata sekä Euroopan unionin komissio.

Alunperin MAI-sopimuksen oli määrä valmistua jo vuosi sitten. Neuvottelut ovat kuitenkin edenneet ennakoitua takkuisemmin. Uusi takaraja on OECD:n ministerineuvoston kokous huhtikuussa. Jos poliittinen yhteisymmärrys siihen mennessä saavutetaan, sopimus voidaan allekirjoittaa ensi syksynä.

Kriittisimmin tekeillä olevaan sopimukseen ovat suhtautuneet niin meillä kuin muualla ay-liike ja kansalaisjärjestöt. Niiden mukaan MAI merkitsee vallansiirtoa monikansallisille yrityksille, koska se asettaa sijoittajien oikeudet kansalaisten, hallitusten ja ympäristön oikeuksien edelle.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Synkimmissä ennustuksissa investointisopimus näyttäytyy todellisena Ilmestyskirjan petona. Se syöksee perikatoon kehitysmaiden omat taloudet, alentaa palkkoja, heikentää työoloja, laiminlyö ympäristönsuojelun, hävittää kulttuurisen monimuotoisuuden ja takaa yrityksille ennennäkemättömän suosiollisen kohtelun.

Pelkistäen sanottuna MAI-hankkeessa törmäävät vastakkain kansallinen ja kansainvälinen. Sopimuksen vastustus lähtee edellisen, puoltaminen jälkimmäisen etujen korostamisesta.

Globalisoituva talous haluaa pääomille yhtäläiset oikeudet valtioiden rajoista riippumatta. Näin investoinneille saadaan optimaalinen tuotto ja tuotantopanoksille tehokkain käyttö. Samalla edistetään taloudellista kasvua, työllisyyttä ja muuta aineellista hyvää.

Vaikka vapaiden pääomamarkkinoiden maailmassa rahalla ei ole isänmaata, sikiämispaikkoja se tarvitsee yhä kipeämmin. Kansainväliset sijoitukset ovat arvioiden mukaan jo 4500 miljardia markkaa vuodessa ja kasvavat kymmenen prosentin vuosivauhtia.

Suomelle tekeillä oleva MAI-sopimus ei muodosta erityistä uhkaa. Maamme lainsäädännössä on hyvin vähän rajoituksia maahan pyrkiville ulkomaisille sijoittajille. Täkäläiset yritykset sen sijaan hyötyisivät sopimuksesta tehdessään investointeja ulkomaille.

Yksi hankkeen peikoista on sopimuksen poikkeuksellisen vahva oikeudellinen sitovuus. Eriarvoisesti kohdeltu sijoittaja voisi haastaa kohdevaltion ylikansalliseen tuomioistuimeen ja saada valtiolta rahallisia korvauksia. Tuomiosta ei olisi valitusoikeutta, mikä on perin harvinaista kansainvälisissä sopimuksissa.

Se mikä kritiikissä näyttää unohtuneen on, että asetelma toimii myös päinvastoin. Paikallisella taholla on mahdollisuus vetää oikeuteen ulkomainen yritys tai sijoittaja, joka toimii maan lakien vastaisesti.

Toisaalta ei pidä edellyttää, että vieraille asetetaan myöskään kovempia ehtoja kuin omille. Näin siitä huolimatta, että maailmassa on paljon vastuunsa laistaneita valtioita, jotka kernaasti esittävät sijoittajille vaatimuksia kohdemaan taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen rahoittamisesta.

Tiukkojen oikeudellisten velvoitteiden vuoksi MAI-sopimuksen ulkopuolelle ollaan suosiolla jättämässä sellaisia kansallisesti tärkeitä aloja kuin maanpuolustus, verotus ja valtion ylläpitämät sosiaalipalvelut. Niiden lisäksi valtioilla on liuta varaumaesityksiä, joilla ne pyrkivät turvaamaan erioikeudet esimerkiksi oman kulttuurinsa, työelämän ja ympäristönsä suosimiseen.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Suomen ajamat varaumat koskevat muun muassa ydinenergian tuotantoa ja ydinmateriaalin maahantuontia. Niiden läpimeno takaisi, ettei Suomesta voitaisi MAI-sopimuksen perusteella tehdä vastoin tahtoa vieraiden ydinjätteiden sijoituspaikkaa.