Lukijoilta

Päivän pistot -kolumni
Aimo Massinen:
Kokoomus sitoutui yrittäjiin

Tasavallan presidentti nimitti viikko sitten uudeksi oikeusministeriksi Jussi Järventauksen (sit) ja oikeuskansleriksi Paavo Nikulan (vihr). Oikeuden miehistä toinen on siis sitoutumaton ja toinen vihreä.

Niin on jos siltä näyttää. Sillä nimen perään liitetty lyhenne kertoo mahdollisimman vähän puoluepoliittisen sitoutuneisuuden asteesta tai laadusta.

Tässä tapauksessa tilanne muuttuu nimitettyjen kohdalla sikälikin päinvastaiseksi, että Järventaus joutuu nimityksen jälkeen ottamaan kokoomuksen jäsenkirjan ja Nikulan uskottavuus oikeuskanslerina taataan erolla vihreistä.

Muutosta ei pidä kuitenkaan ymmärtää väärin. Tai väärinymmärtäkää se edes mahdollisimman oikein. Jäsenkirja tai -kirjattomuus ei ratkaise mitään.

Oleellista on, että molemmat oikeuden miehet pyrkivät varmasti omassa tehtävässään toimimaan taustansa ja tietämyksensä mukaan parhaalla mahdollisella tavalla.

Sekä oikeuskanslerin että oikeusministerin valintoja on luonnehdittu julkisuudessa taitaviksi vedoiksi. Fiksun miehen maineessa olevan Nikulan kohdalla hymistelyn ymmärtääkin, ellei pane paljon painoa sille, ettei tämän lainsäädännöllinen perehtyneisyys ole suinkaan korkeinta mahdollista luokkaa.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Nikulasta voi silti odottaa kehkeytyvän hyvin tasapuolinen laillisuuden valvoja. Vaikka Nikula on ehtinyt elämässään olla jo kahdenkin puolueen jäsen, hänen henkinen avaruutensa ei voi jäädä ainakaan edeltäjänsä Jorma S. Aallon (sit) alapuolelle.

Suomen yrittäjien toimitusjohtajan, entisen kenraalin pojan Jussi Järventauksen valinta oikeusministeriksi oli niin ovela veto, että moni perinteinen kokoomuslainenkin on ollut huuli pyöreänä.

Kokoomuksessahan nykyään pätevöidytään korkeille virkapaikoille pysyttäytymällä puolueen ulkopuolella. Kansan valitsema kansanedustaja ei käy missään tapauksessa.

Edellinen ministeri Matti Aura tempaistiin Kauppakamarista. Suomen Pankin johtokuntaan Sauli Niinistö nyhtäisi Ilkka Kanervan nenän edestä kokkareiden, saunailtojen ja hiihtoseminaarien nauravan kuninkaan Matti Korhosen.

Järventauksen valinnalla on toki tietty logiikkansa. Hänen avullaan kokoomus koettaa vyöryttää kepun rintamalinjoja pienyrittäjiin päin.

Maakunnissa kepu käy kokoomuksen päälle kuin herhiläinen syyttäen pienyrittäjien unohtamisesta. Kepultahan veronmaksajien rahojen lapioiminen tunnetusti käy muillekin kuin maatalousyrittäjille.

On myös ihan terveellistä valita joskus joku ministeri myös eduskunnan ulkopuolelta. Eivät kansan äänet kaikkea viisautta tuo.

Mutta politiikassa käy usein samoin kuin harakalle tervatulla katolla. Jos pyrstö säästyy, niin nokka tarttuu. Kun kumartaa sinne, pyllistää tänne.

Kokoomus esiintyy mielellään puheissaan palkansaajapuolueenakin, mutta käytännön ratkaisut, viimeksi nimitysratkaisut, kielivät ihan jostain muusta. Matti Auraa, Matti Korhosta ja Jussi Järventausta ei voi parhaalla tahdollakaan mieltää palkansaajien edusmiehiksi.

Ennen heitä olisi sanottu reilusti pääomapiirien juoksupojiksi, mutta nykyään on kohteliasta käyttää ilmaisua kilpailu- ja markkinatalouden vankat kannattajat.

Kokoomus toimii nykyään kuin liikeyritys, huonosti hoidettu yritys. Jos puolueen talous olisi kunnossa, siitä tulisikin varmaan osakeyhtiö, joka pyrkisi pörssiin.

Sdp:n kannalta vaalitilanne hieman helpottuu, kun puolueet erottuvat toisistaan. Ainakin Sdp:n perinteiset kannattajat, varsinkin ay-aktiivit lähtevät paremmin tässä asetelmassa liikkeelle.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Yrittäjäjärjestön toimitusjohtajan valintaa kokoomuksen ministeriksi ei ole juurikaan kyseenalaistettu, mutta mikä mekkala syntyisikään, jos Sdp vetäisi esimerkiksi Lauri Ihalaisen hallitukseen Sak:sta!

Etujärjestön ja etenkin yrittäjäjärjestön edustajalle tulee hallituksessa väistämättä jopa jääviysongelmia vai joko Paavo Lipposen poppookin on muuttunut Oy Valtioneuvosto Ab:ksi?

Kaiken tämän jälkeen Taloussanomien päätoimittaja A-P. Pietilä vaati kolumnissaan hallitukseen yrittäjyyttä edistämään erityistä yrittäjäministeriä.

Hah-hah-haa. Se ei ollut huumoria, valitettavasti.

Kirjoittaja Aimo Massinen on Turun Sanomien päätoimittaja.