Lukijoilta

Pääkirjoitus 20.3.1998:
Hyvinvointiyhteiskunnan
murenemista on hillittävä

Tuoreen sosiaalibarometrin keskeinen viesti, jonka mukaan suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on murenemassa, ei enää tule yllätyksenä. Samansuuntaiset ja -sisältöiset viestit useista eri lähteistä ovat jo yleistyneet.

Kansalaisten hyvinvointi riippuu nykyisin asuinpaikasta ja varsinkin asuinkunnan taloudellisesta tilanteesta. Kaikille kansalaisille yhteisiä palveluja koko maan mitassa ei enää käytännössä ole. Pyrkimyksestä hyvinvointivaltion sosiaalipolitiikkaan, joka tähtäsi tasa-arvoisuuteen ja kansalaisten yhdenvertaisuuteen, on ollut pakko luopua yhä useammassa kunnassa. Palveluista osalliseksi pääseminen on entistä enemmän tarveharkinnan varassa.

Vaikka valtion viime vuosina tekemät rajut leikkaukset kuntien valtionosuuksiin tällä erää ovatkin päätöksessään, kasvavat kuntien menot silti nopeammin kuin tulot. Kunnilla ei jatkossakaan ole juuri muuta mahdollisuutta kuin jatkaa omaehtoista menojen leikkaamista. Käytännössä se tarkoittaa palvelujen karsimista, palvelutason heikentämistä ja maksullisuuden lisääntymistä taloudellisesti heikoissa kunnissa. Liikkumavara on kuitenkin vähäinen, kun 80 prosenttia kuntien menoista on lakisääteisiä.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Erilaisia palvelujen normeja on tulevaisuudessa pakko väljentää sitä mukaa kuin kuntien voimavarojen epätasaisuus lisääntyy. Etenijä- ja ongelmakunnilta ei voi vaatia samanlaista panostusta kunnallisten palvelujen tarjontaan.

Valitettava mutta väistämätön kehityssuunta on, että väestö vähitellen keskittyy sellaisiin keskuksiin, jotka vielä pystyvät palveluja tarjoamaan. Muuttotappiokunnat joutuvat entistä ahtaammalle. Kun väki vähenee, vähenevät paitsi kunnan maksamat palvelut myös muut palvelut. Lähtee posti, lähtee kauppa, pankki ja parturi.

Tällainen koko maan asuttuna pysymisen kannalta väärään suuntaan käyvä liike yhteiskunnassa vauhdittuu entisestään muun muassa Agenda 2000-alueohjelman myötä, ellei nopeita ja tehokkaita keinoja sen estämiseksi löydetä.

Sosiaalibarometrin tietojen mukaan miljoona suomalaista asuu nyt kunnassa, joka tarjoaa vähemmän palveluja kuin 1995. Kahden miljoonan ihmisen kotikunnan kehityslinja on epävarma ja 350000 ihmistä asuu kunnissa, joissa palvelujen kehittäminen on talousvaikeuksien takia mahdotonta. Vain runsaan miljoonan ihmisen kotikunta pystyy säilyttämään nykyisen palvelutasonsa tai lisäämään sitä.

Sisäministeri Jouni Backmanin johtama peruspalvelutyöryhmä julkistaa loppuraporttinsa parin viikon kuluttua. Pelättävissä on, ettei tämäkään työryhmä, jonka asiantuntemusta ei ole syytä epäillä, löydä enää tietä takaisin entisenkaltaiseen suomalaiseen hyvinvointiyhteiskuntaan.

Siltä on lupa odottaa ehdotuksia, joiden pohjalta kuntien tehtävät ja voimavarat sopeutetaan samaan mittakaavaan sekä estetään niin hyvinvoinnin kuin kurjistumisenkin alueellinen kärjistyminen.