Lukijoilta

Pääkirjoitus 17.3.1998
Luottokilpailun kiristyminen
koettelee pankkien tehokuutta

Osuuspankkikeskuksen toimitusjohtajan Reijo Karhisen mielestä pankkien tuloskunto ei kestä rajua luottokilpailua.
Osuuspankkikeskuksen toimitusjohtajan Reijo Karhisen mielestä pankkien tuloskunto ei kestä rajua luottokilpailua.

Tuskin Suomen talous on ehtinyt nousta vuosikymmenen alun pankkikriisin ja laman syövereistä, kun maassa on taas herännyt huoli luottomarkkinoiden ylikuumenemisesta.

Varottavan sormen nosti lehtemme haastattelussa (15.3.) osuuspankkikeskuksen toimitusjohtaja Reijo Karhinen. Hän on havainnut pankkien luottokilpailussa jo epäterveitä piirteitä. Pieniä luottoja tarjotaan samoilla koroilla kun suurlainoja eli rahan vähittäiskauppaa käydään tukkuhinnoilla.

Kun pääomamarkkinat kymmenisen vuotta sitten vapautettiin, suomalaiset riehaantuivat tunnetuin seurauksin kasinopeliin ja kulutusjuhliin. Raha kelpasi lainaksi hinnalla millä hyvänsä, eikä vakuuksien kanssakaan ollut niin nokonnuukaa. Nyt tilanne on likimain päinvastainen.

Lainat eivät käy kaupaksi, vaikka korot ovat alhaisemmat kuin vuosikymmeniin. Pankkien taseet pullistelevat talletuksia, jotka pitäisi saada tuottavaan käyttöön. Peruspankkitoiminnalle elintärkeätä rahoituskatetta nakertavat samaan aikaan sekä heikko kysyntä että kaventuva marginaali.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Kuluttajat ovat ottaneet laman kokemuksista vaarin. Lainaa harkitaan tarkkaan ja punnitaan perusteellisesti, mihin on varaa, mihin ei. Pidättyvyyttä tukee pankkien kiristynyt linja vakuuksien ja rahoituskelpoisuuden varmistamisessa. Jotakin nekin siis ovat oppineet.

Vielä kotitalouksiakin nihkeämpiä rahan lainaajia ovat yritykset. TT:n muutaman vuoden takaiset lupaukset kymmenien miljardien investointibuumista ovat toteutuneet laihanlaisesti. Varovaisuus on valttia silläkin suunnalla.

Asiakkaiden näkökulmasta rahoitusmarkkinat toimivat nyt kaiketi niin kuin niiden pitääkin toimia. Pankeille vapaaseen hintamekanismiin sopeutuminen näyttää sitä vastoin tuottavan suurta kivistystä. Siitä kielii osuuspankkiryhmän kakkosmiehen esittämä huoli ja kritiikki.

Vaikka pankit ovat parina viime vuonna tehneet jo positiivista tulosta, niiden kunto ei Karhisen mielestä vielä kestä kilpailua markkinaosuuksista kannattavuuden kustannuksella. Hän on epäilemättä oikeassa, ei vähiten omaa ryhmäänsä koskien.

Kilpailukunnon nostamiseen on vaikea keksiä muita konsteja kuin peruspankkitoiminnan tehostaminen. Tuottojen ja kulujen suhde on monista rationalisointitoimista huolimatta edelleen kansainvälisesti verraten liian heikko.

Kun palvelumaksuilla ei voi loputtomiin rahastaa lisää, eikä Emuun liittyminen lupaa korkoihin ainakaan marginaalin levennystä, jäljelle jää kustannusten karsiminen. Valitettavasti se tietää paineita henkilöstön vähentämiseen.

Valuuttakurssiriskien poistuminen Euroopan unionin sisällä muuttaa rahamarkkinaympäristöä. Kilpakenttä laajenee myös vähittäispankkitoimintaan. Se merkitsee kokonaan uudenlaista tehokkuuden haastetta suomalaispankeille.