Lukijoilta

Suomi 1948 -kolumni
Veli Junttila:
Yya-neuvottelut alkoivat

Suomen yya-valtuuskunta lähti 20.3. 1948 Moskovan neuvotteluihin talvisodan aluspäivien tunnelmissa. Helsingin asemalla oli saattajana suuri yleisöjoukko, joka - tutkija Juhani Suomea lainaten - voimallisin laulutervehdyksin tavoitteli syksyn 1939 kohtalokkaita tuntoja.

Sopimusneuvottelut alkoivat 25.3. 1948. Neuvostoliitto toisti aluksi ehdotuksensa Romanian ja Unkarin sotilassopimusmallista, johon sisältyy mm. automaattinen avunanto sekä neuvotteluvelvollisuus hyökkäyksen uhatessa. Äärettömän rakastettavasti esiintynyt ulkoministeri V. Molotov kuitenkin lupasi neuvotella toisenlaisestakin mallista ja myös Suomen mahdollisesta luonnoksesta.

Suomi jätti ehdotuksensa seuraavana päivänä. Sen mukaan sotilaallinen avunanto vaatii neuvotteluja ja Suomen puolustusvelvollisuus koskee vain maamme omaa aluetta.

Toinen kokous pidettiin 27.3., jolloin Molotov hyväksyi Suomen mallin neuvottelujen pohjaksi, mutta edelleen esitti tiukemman sotilaallisen yhteistyön sopimusta, sodan uhatessa itselaukeavaa automaattia. Molotovin ehdotuksen mukaan ( 1. artikla) Saksan tai sen liittolaisen hyökätessä Suomi... tulee yhdessä Neuvostoliiton kanssa taistelemaan hyökkäystä vastaan...

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

2. artiklan mukaan Sopimuspuolet tulevat neuvottelemaan keskenään toimenpiteistä, joihin on ryhdyttävä tarkoituksessa poistaa edellisessä kohdassa edellytetyn hyökkäyksen uhka.

Pallo siirtyi suomalaisille. Tutkija Jukka Tarkka kertoo, että nämä neuvottelujen raskaimmat ja ratkaisevat päivät olivat liikaa Helsinkiin jääneelle presidentti J.K. Paasikivelle, jonka jopa epätoivoisista purkauksista on monia muistelmia ja dokumentteja. Vaikka venäläisten tiedettiin kuuntelevan puhelimia, valtuuskunta ja Paasikivi keskustelivat myös puhelimitse. Venäläiset saivat mm. kuulla Paasikiven selvän analyysin siitä, että neuvottelut ovat johtamassa mahdottomaan lopputulokseen.

Paasikivi alisti asian jälleen eduskuntaryhmille ja sai 31.3. toivomansa kannanoton: sotilaallinen sopimus torjuttiin kansandemokraatteja ja Rkp:tä lukuunottamatta.

Paasikivi määräsi kaksi neuvottelukunnan jäsentä, Urho Kekkosen ja J.O. Söderhjelmin Helsinkiin saamaan lisäohjeita. Herrat saapuivat 2.4. ja saivat kokea - Tarkkaa lainaten - hirvittävän ryöpytyksen. Paasikivi oli suorastaan vauhkona ja syytti neuvottelukuntaa jopa isänmaan kavaltamisesta!

Presidentin tasapaino palautui kuitenkin pian. Hän otti johdon tiukasti käsiinsä ja varmisti Suomen toivoman lopputuloksen kun ratkaisevat neuvottelut alkoivat Moskovassa 5. huhtikuuta. Muussa tapauksessa hän olisi todennäköisesti antanut neuvottelujen kariutua.

Tahtonsa läpiviemiseksi Paasikivi mm. määräsi Kekkosen ja Söderhjelmin valtuuskunnan johtoon ja siirsi pääministeri Mauno Pekkalan ja ulkoministeri Carl Enckellin sivurooliin.

Paasikivi oli muiden kansalaisten tavoin hermostunut myös Skdl:n eduskuntaryhmän puheenjohtajan Hertta Kuusisen kuuluisasta puheesta Tshekkoslovakian tiestä.

Hertta Kuusinen piti 25.3. Messuhallissa puheen, jossa hänen väitetään sanoneen, että juuri kommunistikaappaukseen päätyneen Tshekkoslovakian tie on myös Suomen tie.

Historiankirjoitus ei ole toistaiseksi antanut selkeää vastausta puheen tarkoituksesta. Tulkinnat lähtevät edelleen vallankaappauksen kehotuksesta kommunistien normaaliin retoriikkaan taantumuksen murskaamiseksi.

Skdl:n Vapaa Sana selosti seuraavana päivänä puheen ja - Jukka Tarkan tulkinnan mukaan - se ei kehottanut kaappaukseen, vaan yhteisrintamaan taantumusta vastaan.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Skp:n Työkansan Sanomat taas katsoi pääsanomaksi sen, että Tshekkoslovakian tie on estää ulkomaisen pääoman uhkaamat suunnanmuutokset. Tällöin puhe olisi suunnattu USA:n Marshall-apua vastaan, josta niin Tshekkoslovakia kuin Suomikin kieltäytyivät.

Pahimman vaihtoehdon - vallankumousjulistuksen - tulkintaa lietsoivat monet porvarilliset ja sosiaalidemokraattiset lehdet ja poliitikot. Tämä oli monessa tapauksessa pelottelua, jolla yllytettiin hätävarjeluun, mutta se myös hermostutti sekä yleistä mielipidettä että kaikesta huolta kantavaa presidenttiä.

Paasikivi ja puolustusvoimien komentaja Aarne Sihvo tehostivat varotoimia pahimman vaihtoehdon pohjalta. Maan korkein johto ja puolustusvoimat varautuivat torjumaan vallankaappausyritystä - uhkasipa se sitten oikealta tai vasemmalta.

Kirjoittaja Veli Junttila on Turun Sanomien toimittaja.