Lukijoilta

Pääkirjoitus 14.3.1998:
Helikopterit pudotettiin
jo ennen ilmaan nousua

Valmiusprikaatien kuljetuskalustoon kuuluvista helikoptereista on vähän yllättäen tullutkin jotakin aivan muuta kuin puolustusvoimien määrärahoihin liittyvä budjettipoliittinen ongelma. Sosiaalidemokraattien eduskuntaryhmän puheenjohtajan Erkki Tuomiojan osaltaan neuvottelema kompromissiratkaisu ei lopulta tyydyttänytkään koko eduskuntaryhmää ja Tuomioja joutui pahasti ylikävellyksi asiassa, jonka piti olla tällä erää loppuun käsitelty.

Vaikka demariryhmä piti alkuviikolla tehtyä sopimusta oikean suuntaisena, se vaatikin yllättäen lisäneuvotteluja. Ryhmän mielestä päätös 1,2 miljardin leikkaamisesta alkuperäisestä hankintabudjetista ei ole uskottava, koska se jättää puolustusvoimille mahdollisuuden myöhemmin kuroa umpeen määrärahavajauksen ja hankkia helikopterit vain hieman myöhästyneessä aikataulussa.

Sosiaalidemokraattien eduskuntaryhmä näyttääkin haluavan sitoa myös ensi vuoden vaalien jälkeen muodostuvan eduskunnan ja sen haluaman hallituksen kädet helikopterihankinnoissa.

Jos tämänkaltaista poliittista sekasortoisuutta ryhdytään lietsomaan muissakin asioissa, voidaan nykyisen eduskunnan viimeisestä vuodesta odottaa myrskyisää.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Puolustusvoimien komentaja Gustav Hägglund näköjään laukaisi suuren poliittisen riidan, kun hän meni hyväuskoisesti toteamaan, että helikopterimäärärahojen leikkaaminen merkitsee vain aikataulun hidastumista.

Vanha hyvä periaate, jonka mukaan puolustusvoimat päättävät itse hankinnoistaan annettujen kehysten puitteissa, ei ainakaan sosiaalidemokraattien eduskuntaryhmää enää tyydytä.

Helikopterihankintojen määrärahan leikkaaminen on sinänsä ymmärrettävä, vaikka sillä ei kovin suurta taloudellista merkitystä valtion menotaloudessa olekaan. Koko asian palauttaminen uuteen harkintaan sen sijaan on enemmän poliittista vastuun pakoilua kuin taloudellisen ajattelun myöhäsyntyistä kirkastumista.

On totta, ettei hallitus ole parhaalla mahdollisella tavalla valmistellut valmiusprikaatien kuljetuksiin tarkoitettujen helikopterien hankintaa, mutta on kohtuutonta simputtaa hallitusta jatkuvasti omien toimesta.

Pahinta on, että Suomen puolustusratkaisun uskottavuus murenee samalla, kun hallituspuolueet toistuvasti kinastelevat siitä, mitä eduskunnassa oikeastaan säädettiin doktriinin sisällöstä viimeksi päätettäessä.

Hallituspuolueiden on nyt otettava tilanne hallintaansa ja tehtävä helikopterihankinnasta päätöksiä, jotka pätevät vielä senkin jälkeen kun on nukuttu yön yli. Jos eduskunta aikoo jatkossakin puuttua puolustusvoimien hankintoihin aikataulujen ja materiaalien yksityiskohtia myöten vain osoittaakseen valtaansa, sen vastuulle tulee ylimääräistä rasitetta, joka ei välttämättä palvele maanpuolustuksen hoitamista.