Lukijoilta

Päivän Pistot-kolumni
Aimo Massinen:
Poliitikot sätkynukkeina

Sohaisin viikko sitten muurahaispesää, jonka luulin olevan lähes kuollut tai ainakin täydellisessä talvihorroksessa. Onneksi ei ihan ollut. Sdp:ssä vielä sentään hieman reagoidaan ärsytykseen.

Jos muistatte, viittasin Sdp:n sisällä kytevään kriisiin, joka saattaa räjähtää suomalaisten syliin seuraavissa vaaleissa. Palautetta kolumnista on tullut tavallista enemmän. Sen pohjalta on syntynyt aika lailla keskustelua sekä julkisuudessa että yksityisesti.

Eräänlaisena unilukkarina tästä on oltava vain tyytyväinen.

Sdp:n ylätasolla tietysti kiistetään melkein kaikki. Tasavallassa kaikki hyvin. Puoluejohtoa ja pääministeriä pitäisi vain tukea.

Sdp:n varapuheenjohtaja, kansanedustaja Antero Kekkonen ei näe puolueessaan mitään kriisiä. Aatteettomuussyytöstäkään hän ei osaa Ilta-Sanomien haastattelussa allekirjoittaa.

Sitä se asema teettää. Poliittisen toimittajan terävä näkö ja kuulo on mieheltä mennyt jo lähes kokonaan. Pientä ikääntymistä puoluekentässä hän on sentään hiukan havainnut.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Naantalin Mikko Rönnholmin viesti on, että kyllä Paavo Lipposessa löytyy aatteellisuutta vähintäänkin yhtä paljon kuin Väinö Tannerissa tai Mauno Koivistossakin, joita myös paljon aikanaan arvosteltiin. Joten siitä vaan tukemaan Lippostakin.

Kun Rönnholm muistuttaa, että sosiaalidemokratian voi valita joko teoreettisen sosialismin, humanismin tai kristillisen etiikan lähtökohdista, niin siihen minulla ei ole mitään huomauttamista.

Itse asiassa arkkipiispa John Vikströmin viimeaikaiset kannanotot köyhyydestä ja lähimmäisen vastuusta ovat olleet sosiaalidemokraattisempia kuin Lipposen puheet vuosikausiin.

Kunnioitettu Rafael Paasio sanoi aikoinaan, että heikompiosaisten puolustaminen on keskeinen asia, jonka pohjalla sosialidemokratian aateperusta lepää. Tämä olisi hyvä muistaa myös nyt - ja varsinkin nyt.

Myös poliitikkoveteraani Esko Niskanen on nykyään ahkera kommentoija. Hyvä niin. Erityisen innokas hän on niistämään lehtimiehiä, mediavaltaa - usein hyvin osuvastikin.

Mutta kyllä Niskanen nyt iski kynänsä harhaan, kun hän - samoin kuin Rönnholm opastuksen jälkeen - ei ole näkevinään Kalevi Sorsan kritiikin kohteena lainkaan Lipposta.

Vaikkei Sorsa Lipposen nimeä maininnutkaan, kyllä kai puolueen politiikan arvostelu aina ensisijaisesti puheenjohtajaan kohdistuu.

Åbo Underrättelserin päätoimittaja Torbjörn Kevin tarkasteli Sdp:n kriisiä (ÅU 10.3.98) koko puoluekentän kriisinä. Poliittisilta puolueilta puuttuu resepti politiikan suhtautumisesta markkinoihin, Kevin huomautti ja viittasi siihen, miten 1990-luvulla politiikka on velkaantumisen myötä kadottanut tärkeimmät työvälineensä.

Totta on, että poliitikot ovat tällä vuosikymmenellä olleet vain markkinavoimien sätkynukkeja. 1980-luvun lopun ja 1990-luvun alun poliitikot yhdessä Suomen Pankin ja talouselämän päättäjien kanssa ajoivat Suomen suohon. Sinne suonsilmään muiden mukana meni ns. punapääomakin, mistä varsinkin työväenliikkeen veteraanit ovat syystä katkeria.

Mutta politiikan ja aatteen aikakin vielä tulee. Ylettömän jakopolitiikan aika ei koskaan palaa eikä ole tarviskaan, mutta markkinavoimien sanelusta on päästävä eroon. Samalla kun valtiontalous on saatava tasapainoon, on nyt jatkettava arvokeskustelua, josta helikopterien hullunmyllyssäkin on kysymys.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Helikopterihankinnasta on sinänsä tullut jo farssi. Sos.dem. eduskuntaryhmäkin on kepuillut itsensä iltalypsyille. Puolue ei tunnu itsekään tietävän mitä se haluaa.

Se ei sinänsä ole ihme, kun koko hankkeen valmistelu on ollut niin epämääräistä, kuten everstiluutnantti evp. Tuomo Hirvosen artikkelista (TS 13.3.98) kävi hyvin ilmi. Puolustusvoimain johtokin on poukkoillut asiassa sinne sun tänne.

Nyt olisi aikalisän paikka. Helikoptereista ehditään päättää hyvin vaalien jälkeen seuraavissa hallitusneuvotteluissa.

P.S. Risto Kuisma on vaihteeksi eronnut nuorsuomalaisista. Hän vaihtaa mielipiteitä ja puoluetta nopeammin kuin Matti Nykänen morsiamia.

Nusut eivät taida noustakaan ensi vaaleissa demareita suuremmaksi puolueeksi, kuten Risto Reipas vielä vajaa vuosi sitten uhosi!

Nykyaikana vaaditaan joustavaa kurssia. Kuisma on malliesimerkki siitä, miten päästään kohti aatteellista konkurssia.

Kirjoittaja Aimo Massinen on Turun Sanomien päätoimittaja.